Parsintaa

Perheessä ja suvussa, jossa käytetään paljon villasukkia, on lukemattomia parsittavia sukkia. Lapsena ja nuorena olin perheeni pääasiallinen parsija vanhimpana lapsena ja tyttärenä.

Tänä syksynä on ollut parsintaa kahdessa eri tapaamisessa. Mukana on ollut kokeneita parsijoita ja  myös niitä, jotka vasta harjoittelevat parsimista. Omia ja suvun reikäisiä sukkia riitti mukaan otettavaksi ( jos tulijoilla ei olisi ollut parsittavaa mukana) ja eri värisiä ja erivahvuisia lankanöttösiä. Parsinsieni, pallo ja puukauha  olivat apuna. Puukauha on tosi kätevä ja siihen on helppo reikä kiristää. Oli tavallista ristikkoparsintaa, pykäparsintaa, silmukointia ja päälle uuden lapun nelomista/virkkaamista.

Muutama vuosi sitten opetin pojalleni parsintaa ja aika monta sukkaparia parsittiin. Tein hänelle myös laatikon, jossa on erilaisia villalankoja, neuloja ja parsinsieni. Laitoin myös ohuiden sukkien parsintalankaa ja silmäneuloja jne. Toisillekin lapsille tein samanlaiset laatikot. Nyt yksi lapsenlapsista on kuulemma ihaillut äitinsä parsintalaatikkoa. Ajattelin tehdä lahjaksi korjausetin kaikille lapsenlapsille synttärilahjaksi, kun tulevat täysi-ikäisiksi.

Oppilaalleni pykäpisto-parsinta taisi olla lempijuttu.

 

Yksissä sukissa oli kantapäät isommin auki ja lapsenlapsi  virkkasi ympyrän ja hyvä paikka sekin on sukkiin.

 

Neulon kaikkien muiden hommien välillä, mikään ei ole kuitenkaan valmiina ja viimeisteltynä. Lapsenlapsen pusero  (aikuisen koko) on kesken, lankakin loppui välillä ja mietintä prosessi on menossa. Mietin, miten neulon uudella langalla ja onko oikeasti värieroa. Oma pusero on kesken. Muutamat sukat on kesken kuten aina. Aloitin yhden lapsenlapsen joululahjaa eli huppuhuivia.

Viikonloppu on hujahtanut Hesassa tapaillen lasten perheitä, käyden teatterissa jne.

Jospa seuraavalla kerralla joku olisi valmiina.