Ei mitään valmista

Ei ole tullut postailua aikoihin. Ei ole ollut näin pitkiä välejä. Mutta nyt vähän kuulumisia, vaikkei mitään olekaan ihan viimeisteltynä ja kuvattuna. Nekin on sukkia. Käsi parani pikku hiljaa ja jotain pientä vaivaa on ajoittain. Neuloa voisi ja sukkia olen neulonut ja takunnut kaiken muun neulomisen kanssa.

Neulefestarit olivat kuun alussa. Ehdin olla mukana torstaina illalla ja perjantaina illansuuhun asti. Välillä paistoi aurinko ja välillä vähän satoi. Ilmeisesti lauantaina ja sunnuntaina satoi enemmän. Me oltiin pääkaupunkiseudulla juhlissa.

Minulla oli festereilla mukana kaksi neuletta : yksi reikäneule ja yhdet sukat. "Reikäneuleen" kohdalla (lastenlasten antama nimi) enemmän varmaan purin kuin neuloin -ainakin ajallisesti. Sama touhu on sitten jatkunut kotonakin . Nyt se on hylätty ja on mietinnässä. Viikonloppuna pähkäilen  kuopuksen kanssa, että mitä teen sen suhteen. On siihen pätö vähäiseen saatu kulumaan aikaa ja aikaa.

Ainahan sitä tulee ostoksia festareilla. Lankaa ostin 550 g  ja sitten erilaista tilpehööriä (niistä osa lahjaksi). Aloitetaan vaihteeksi oikealta alhaalta on kolme vyyhtiä Elduryarnsilta ( vaalea on Elekantti ja sinisistä isompi on raitalanka ja minivyyhti varren suuhun, kantapäähän ja kärkiin) ja vasemmalla Rva Silmusolmulta sukkasetti väriltään Niitty. Ylimmät kaikki Ilolta .Vaalea Aara  Mieli(kesän festariväri Autere) suunnittelin yhteen lahjahuiviin, sinisävyinen Aatos on väriltään Haru. Pallokerä on Taivaanrantayarn , väri Mari. Itse asiassa kaikki muut  kuinAaran Mieli on sukkiin.

Nämä silmukkamerkit oli kahvin juojana ihan pakko ostaa. Pieni suloinen kahvipannu ja kaksi kahvikuppia oli aivan liikuttavan suloiset silmukkamerkit.

Lisää erilaisia silmukkamerkkejä ja osa lahjaksi. Enää en muista keneltä nämä merkit ostinkaan.

Olimme yhden lapsenlapsen rippijuhlissa. Tässä kahvipöydän kaunis kukka-asetelma. Lauantaina oli konfirmaatio ja sunnuntaina juhlat suvulle ja ystäville. Maanantaina juhliin yritti vielä n.20 000 mehiläistä, mutta onneksi jäivät autokatokseen. Mehiläistarhaajien liitosta sitten joku tuli hyvin varustautuneena hakemaan koko poppoon. No, jokunen jäi kuitenkin muutamaksi päiväksi eksyneenä pörräämään.

Käyn marjassa torilla ja olen taas vakimyyjältäni ostanut mustikoita. Selkä ei kestäisi nyt poimimista, mutta tämäkin taitaa olla asia, josta sain lapsena ja nuorena tarpeeksi. Olen kyllä lasten kanssa joskus käynyt mustikassa. Pidempään marjat on ollut torilta. Lisäksi olen säästynyt perkaamiselta. Jonkin verran olen laittanut jo punaisia viinimarjoja. Pääosa ei ole vielä kypsiä. Pari, kolme rasiaa olen saanut jo vattujakin. Vihon viimeinen marja puutarhassa. Olemme kiskoneet vatun alkuja pitkin pihaa sieltä ja täältä.  On se silti hyviä. :)

Mustikkapiiras muropohjassa on hyvä. Tämä oli jo toinen piirakka. Tässä laitoin pohjaan osan kaurahiutaleita ja kermaviilin ja kananmunan sijaan on sitruunakreemi ja desi kermaa. Oli hyvää. Tätä taidan jatkossa leipoa. Varmaan vaniljakreemi sopii hyvin herukoiden kanssa. Lauantaina tein pakastimeen tilaa; reilu 12 litraa mehua viime vuoden herukoista, raparperista, aroniasta ja oli vähän omenaakin.

Seuraavalla kerralla sitten valmiita neuleita  - ainakin sukkia. Yhdet pyöreät juhlat vielä tässä vietetään. Onneksi juhlat muualla. Olisi melkoinen homma järjestää kotona. Sitäkin on tehty useamman kerran -on ollut ristiäisiä (omien ja lastenlasten), rippijuhlia, lakkiaisia ja kyllä joitakin pyöreitä syntymäpäiviäkin juhlittu. Siivottu ja leivottu ja laitettu pihaa kuntoon. No, ikä tekee tehtävänsä ja ei enää jaksa niin touhuta.  

 

Kesäkuu meni

Pihan kukkia olen ihaillut. Kukkivat vaan todella nopealla tempolla helteiden myötä. Mutta onhan noita ja on rikkaruohoja ja levittäytyviä kasveja ei -suunnitelluille paikoille. Tontin laidalla kukkii ketoneilikka ja muutaman kituvuoden jälkeen se on päättänyt ilokseni levittäytyä (toivottu juttu).

Kesäkuu oli viuhke kuukausi. Vieraiden suhteen oli ennätyskuukausi. Useimmat lapsenlapset ovat viettäneet aikaa mukkilassa (siis paikka, jossa mummi ja ukki asuvat). Lapsia ja puolisoitaan on näkynyt myös. Yksi pidempi aikainen yövieras on ollut viikolla ollessaan tällä seudulla matkatyössä. Lapsenvahtinakin oltiin yksi viikonloppu.  Hääpäivä (48 v) meni ihan omia aikojaan ohi, paitsi ruokakauppa-reissulla poikettiin kahvilla ja leivoksilla kahden lapsenlapsen kanssa. Laski, että ihan viisi vuorokautta koko kuussa oltiin kahdelleen. 

Yhden lapsenlapsen kanssa olin yhtenä iltapäivänä Hoplopissa ja silloin sain neulottua onneksi. Pusero alkaa olla loppusuoralla, muttei valmistunut kesäkuussa valitettavasti. Nämä neulomisiltapäivät alkavat olla kohta takana, kun jälkikasvu kasvaa vauhdilla ja mummi ei pääse istumaan Hoplopiin ja neulomaan.

Yhtenä kesäisenä viikonloppuna oltiin häissä Pomarkussa , Satakunnassa. Kuvassa Pomarkun vanha kirkko, joka on muistaakseni valmistunut v.1804 ja uusi kivikirkko samalle mäelle on valmistunut v.1921 ollen jo reilusti yli 100 vuotta. Kirkonmäellä on esi-isieni hautoja. Lähempänä kirkkoa on isovanhempieni ja tätieni haudat. Äitini on istunut rippikoulussa vanhassa kirkossa ja muistaakseni pääsi uudessa ripille 40-luvulla.

Samaisena hääviikonloppuna Porissa hotellissa aamiaiselta tullessa oli käytävässä vasemmalla puolella siivojat huoneessa ja ovi auki ja väistin sitä oikealle. Samalla hetkellä aukesi oikealta huoneen ovi ja heitti mummi nurin. Vedin hartioitani ja päätäni eteenpäin, etten olisi lyönyt päätäni kiviseinään. Kyynärpää iskeytyi lattiaan ja vasen lonkka. Mustelmia ja ei murtumia. Olipa osteoporoosi-testi, ei ollut. Kyynärpää on edelleen kipeä ja osin kyynärvarsikin. Alkuun oli aika lailla kirvelevää kipua ja särkylääkeiden turvin sain reilun viikon ajan nukuttua. Ei vieläkään kunnossa ja kipuilee erityisesti rasituksen jälkeen. Olin suunnitellut neulovani juhannuksen, kun ei ollut vieraita. Hetken saattoi neuloa ja sitten oli annettava käden levätä. Tuosta mustelma levisi sitten kivasti kudoksissa.

Mansikoita olen laittanut niin, että silmissäkin mansikat pyörivät . Olen näet laittanut lasten perheille ja itsellemme. Syönyt olen samalla melkoisesti mansikoita, ja hyviä ne ovat.

Pieni kulttuuripläjäys: käytiin yhden tyttären kanssa Suomen Käsityönmuseossa tutustumassa Jukka Rintalan näyttelyyn. Oli mm. itsenäisyyspäivän pukuja, esiintymisasuja, hääpukukin. Kuvia Friitalan ajoilta jne. Jos liikutte Jyväskylässä päin, niin lämmin suositus näyttelystä ja tietenkin koko museosta. En ole vieläkään kyllästynyt lukuisista käynneistäni huolimatta. 

Pihan kukat kukkivat, tämä on tosin sormivaleangervon oikeassa koossaan aika vaatimaton kukka. Kultakuoriaisia olen nyt muutaman kerran yrittänyt saada kuvaan. Niiden hohtava kuori on kuin jalokivi.

 Kutookutoo oli katsonut langankulutustaan. Niin katsoin minäkin kirjanpidostani ja mitenkaan se ei ole alkuvuonna vähentynyt. Lisäys on varastossani ollut poikkeuksellisen lankaisaa eli 3,557 kg. Olen neulonut kuitenkin (valmiiksi asti) 2,293 kg edestä. Onneksi on viittä vaille valmiita töitä, jotka ehkä saattavat oslataan loppuvuoden saldoa kääntää. Lankaa on jotenkin vaan kulkeutunut tänne eli lähemmäs kuusi kiloa jo alkuvuonna!

Ihanaa keskikesän juhlaa!

Juhannusruusut on jo kukkineet ja valkoinen pioni alkaa tiputtelemaan terälehtiään. Näitä nyt ihailen.

Nyt on juhannus näin laulavi taivas, maa,
sitä lintuset livertäen haastaa.
Pois painui jo pilvet metsän taa,
niin selkeä on ilma ja kukassa maa.

Näin seisovi kauniina luonto yhä,
sen täyttävi tuoksut ja rauha pyhä.
Tuo ihmisrintaan se onnen rauhaa,
-Nyt on juhannus! - Tahtoo se riemuiten laulaa.

Hyvää juhannusta Viljo kajavan runon sanoin jokaiselle!

Tällä viikolla oli Titityyssä sukkalankojen ale ja mun sormia syyhytti ja tilasin netistä ja hain kaupalta. Kassillinen sukkalankaa! 20.-23.6 on neulemaraton eli juhannuksen puolimaraton. Yritän neuloa niin paljon kuin ehdin ja käteni antaa myöden. Sunnuntaina tullessani hotellin aamiaiselta oli käytävässä siivous menossa ja huoneen ovi oli auki ja väistin sitä ja pam! Joku tuli käytävän toiselta puolen ja avautuva ovi tyrmäsi tämän mummin. Kellahdin lattialle ja lonkkaan ja vas. kyynärpäähän ja kyynärvarteen sattui. Päätäni ehdin vetää , etten lyönyt sitä kunnolla seinään. Ei murtumia, kiitos vahvojen luiden kaikista riskitekijöistäni huolimatta ja "pehmusteistanikin" on apua. Käsi on kipeä ja ilman kipulääkeitä ei vieläkään pärjää. Vähän hankalaa on neulominen ja kauan ei viitsi neuloa.

Raita-sukkia

On ollut vauhdikas kesän alku. Kukkien kukinta on edennyt vauhdilla. Oli pakko ottaa tänään perjantaina 13.6 kuva pionista, joka kohta puhkeaa kukkaan.

Ekat raitasukat on Nalle-langasta yksivärisenä sinisenä ja raitalanka on Austerman step 6-langan loppuja.  Sukkiin kului lankaa 55 g ja ne ovat kokoa 28/30. Nämä sukat kuuluvat #sukkalankakaliin. Kts edellinen postaus.

Toiset sukat samalla kombolla eli Nallella ja Austerman step 6:lla ovat nämä aikuisen sukat, kokoa 38. Lankaa kului näihin  sukkiin 82 g. Samaiseen sukkalankakaliin kuuluu.

Nämä sukat ovat kokonaan Austerman step 6 - lankaa. Sukkiin kului lankaa 93 g ja ovat kokoa 38/39. Nämäkin käyvat sukkalankakaliin.

Nämä sukat ovat Eldur Yarnsin lankaa väriltä pastelligootti. Puikot olivat  muistaakseni 2,25 mm pyöröt. Koko on  sama 38/39 ja lankaa kului 59 g. MNäin ollen 100g kerästä on vielä reilusti jäljellä.

Lapsenlapsen musta pusero alkaa olla loppusuoralla. Vietin pari kolme tuntia Hoplopissa yhden lapsenlapsen kanssa ja edistyin, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Silmukointikuvio on vielä kesken kuitenkin ja hihasta puuttuu vähän. Jos ensi kerralla olisi valmista.

 

Yhden tapahtuman lopuksi huutokaupattiin kukat ja huusin tämän valkoisen kerrotun petunian. Isokukkaisen ainoa ongelma on vanhojen kukkien pois nyppiminen, että jaksaa kukkia. Ne ovat inhottavan tahmeita kukkia, että aina on kädet pestävä.

KAListelua

No, ei vieläkään ole valmista. Nyt olen Instagramin puolelta innostunut sukkiin liittyvistä yhteisneulonnoista eli KALeista.  Tässä kuvassa ekaan bongaamani yhteisneulontaan valitsemani lankoja ja jämiäkin varastostani. Nyt ne taas pääsivät projektipussukoihin ja sitten summa mutikassa otan ja aloitan sukkaneuleita niistä.

Nämä langat kuuluvat  tähän pipotus instassa olevaan  sukkalankakal:iin. Tarkoituksena on kaivella unohtuneita lankoja ja aarteita käyttöön.  Mulla on tarkoitus saada käytettyjä monista langoista loppuja. Tämä kestää 7.5-31.10.24.

Toinen KAL on silmukkavirran instassa minivyyhdeistä sukkia kokonaan tai osaksi minivyyhtejä.Tämä kestää 17.11.24. Molempiin luulen tulevan melko lailla sukkia, jos sukka-tahtini pysyy ennallaan.

Lopuksi vielä omenapuun kukkia. Kukat lähes tuli ja meni, kun on ollut niin lämmintä.  Nyt on valkoisia terälehtiä nurmikolla, mutta onneksi jkv on puissa vielä kukkia.

 

Kevään kukkia

Neuleet on vaiheessa ja ei ole siis esiteltävää. Toissapäiväisiä kukkien kuvia pihasta ja nyt olisi vähän enemmän jo. 

Jonkun kevään purkissa ostetut pikkunarsissit kukkivat silloin ja tänään ei enää oikeastaan. Olen siirtänyt kukkapenkiin.

 Valkovuokkojen aika on myös pihassa jo ohi. Lempikukkiani ihan lapsuudesta asti ovat olleet.

Pikku-tulppaaneja on vielä jkv jäljellä.

Siniset pikkusipulit on kukkineet sinisen sävyissä omenapuun, havujen , hortesioiden alla ja kukkapenkeissä. Jkv niitä on ajautunut nurmikollekin; ei haittaa minua.

Nämä punaiset tulppaanit on istutettu joskus 80-luvulla ja kukkivat edelleen. Mikä laji lienee.

Helmililjatkin ovat kukassa siellä täällä. Nämäkin näköjään kukkivat missä tahtovat.

Tarhakylmänkukka oli tänään jo runsaammassa kukassa. Äidilläkin oli ja nyt mulla. Kaunis kukkija.

Amppeliin ostin jo miljoonakellot. Joskus olen jäänyt ilman näitä hyviä taimia ja nyt ostin ajoissa. Ajattelin, että kannan sisätiloihin, jos tulee kylmiä öitä. Nämä on yleensä kesä aikana ryöpynneet isoina kukkapehkoina. Tarvitsevat paljon vettä ja lannoitetta.

Yhden orvokkiruukunkin ostin. 

 

Toukokuun, ei kun huhtikuun sukkia

Pitkä väli on ollut postauksissa. Ollaan käyty Helsingissä ja Kuopiossa ja sitten taas Helsingissä. Astmani otti nokkiinsa eka Hesan reissulla, kun oli niin pölyistä. Oli katupölyä ja siitepölyä. Vieläkään ei tietenkään vointi ole hyvä ja siis odotellaan siitepölykauden loppua eli siis elokuun loppua ;). Kaikenlaista muutakin touhua on ollut. Neuleissa olen aloittanut itselleni puseroa ja helma lähestyy uhkaavasti, mutta lapsenlapsen pusero takkuaa. Ikänäöllä ja kaihi-leikatuilla silmillä ei kannattaisi luvata neuloa mustaa ja sitten vielä silmukoida siihen kuviot. Mitä mummi ei lupaisi, totesi naapurikin.

Huhtikuun sukat sain eilen pääteltyä, pestyä ja nyt kuivuttua kuvasin ne iltaauringossa takapihan siirtolohkareella. Ollaan miltei keskustassa, mutta tonttimme päättyy mäkemme korkeinpaan kohtaan ja se on luonnontilassa eli ns. metsäpuistikko. On ihana, kun luonto on takapihalla. Kettu istui joku päivä yhdellä isolla siirtolohkareella. Naapuri kertoi nähneensä koiralenkillä metsässä ilveksen. Sitä olen epäillytkin, kun rusakkoja on ollut poikkeuksellisen vähän ja peurat/kauriit (en tiedä virallista nimeä) eivät ole näyttäytyneet tänä vuonna.

Nämä sukat on Viking garnin Alpaca Liten Storm-langasta, jossa on 40% alpakkaa, 49 % merinovillaa ja 20 % nailonia. Neuloin 2,25 mm pyöröillä 10 krs  2o,2n ja sitten 2 krs oikein ja sitten 2n, 2o ja jne. Koko on 38 ja lankaa kului 64 g. Lopuista teen varmaan junasukat.

Edellisessä postauksessa oli myös vähän saman tyyppiset raitasukat samasta langasta. Nyt sain loppuun kulutettua Markus Companyn 8-ply sukkalangat. Vähän enemmän tuli nyt pääteltävää. Ihan pieni nöttönen lankoja jäi jäljelle . Oli vaihteeksi kiva suunnitella raitoja lankojen riittävyyttä miettien ja  neuloin molempia sukkia yhtaikaa 3,5 mm sukkiksilla. Väreinä on vaaleanpunainen, oranssi ja tumman sininen. Lankaa kului tähän 37-kokoiseen sukkapariin 96 g.

Nämäkin on melkein kuin edellisen postauksen sukat. Lanka on samaa ja kokokin on sama. Lankana on siis Grünldin Hot Socks 6-fach. Koko on tosiaan 38/39 ja paino on 91 g eli ihan sama kuin edellisen postauksen punaraitaiset sukat.

Valkovuokot on lempikukkiani. Olen varmaan useampana vuotena sanonut sen. Lapsuuteni keväisiin maisemiin kuuluivat valkoisina hohtavat metsät. Nyt minulla on omassa pihassanikin kaksi lämpärettä valkovuokkoja. Nyt sain kimalaisenkin kuvaan.

Pikkusipuli-kukat on nyt näinä muutamana lämpimänä päivänä oikein levähtäneet kukkaan. Osan olen istuttanut itse ja osa on levittäytynyt naapurienkin pihoilta.

Mukavaa kevättä siitepölyistä huolimatta!