Friday, July 31, 2020

Hesailua ja kotoilua

On ollut pitkä väli taas edellisestä postauksesta. Miltei viikko oltiin Hesassa. Tavattiin lasten perheitä, mm. juhlittiin yksiä synttäreitä. Ja vain oltiin.  Tämä neule on kesken ollut jonkun aikaa  eli torkkupeitto  sohvalle. Kerän loppuja toistaiseksi olen käyttänyt, mutta ei vielä riittävän kokoinen torkkupeitoksi. Vielä puuttuu aika lailla, neulon tätä harvakseltaan pääkaupungissa ollessani. On kyllä aina mukana muitakin neuleita, joita teen. Ehkä joskus valmistuu...


Käytiin taas Halosenniemessä pitkästä aikaa. Nyt katselin taulujen sijaan enemmän tiloja, uuneja ja maisemia. Komea on hirsirakennus. Ison ateljeen isot ikkunat kuvassa.


Pääsisäänkäynti isoon taloon, jossa kylläkin asui monta ihmistä. Perheessä oli 8 lasta ja piialla/piioilla oli oma huone . Lapsilla oli yhteinen, vanhimmalla tyttärellä oli oma pieni huone.


Huoneet on lämmitetty puilla, on sitä siinä ollut puiden kantamista. Itsekin muistan kyllästymiseen asti kantaneeni puita ja vettä kotona. Kaikissa huoneissa oli erilaiset tulisijat. Alla on ruokasalin tulisija, jossa luukuissa komeilee emakko ja pikkupossut.


Ruokasalin ikkunasta avautuu upea maisema Tuusulanjärvelle.


Halosenniemen alue on rauhoitettu luonnonsuojelualue. Tiedusteluihin vastaa Lääninhallitus. :) Mihinkähän sitä ottaisi yhteyttä, kun läänit lakkautettiin jo kymmenen vuotta sitten ,v. 2010. Nykyisin avit ja elyt hoitavat asioita.


Mitähän talon rouva Maija Halonen ajattelisi omasta puutarhastaan nykyisin? Puistelisi päätään ja tarttuisi toimeen. Vuohenputki-kasvusto voi hyvin . Hieman villiintynyt oli puutarha.;) Joskus vuosia sitten, kun käytiin puutarha oli hoidettu sentään. Silloin oli kuulemma joku työntekijä, joka hoiti myös puutarhaa.

Minusta näkymä oli surullinen ja tuli paha mieli. Puutarhat olivat elintärkeitä silloin ja jotenkin haluaisi , että ympäristöä hoidettaisiin. Pientä yritystä oli, mutta ei kummoinen lopputulos.


Fallkullassa käytiin yksi päivä lastenlasten kanssa. Kuvasin kukkia pääsääntöisesti, joku eläin eksyi kylläkin kuviin. Tämä yksi vihreä kukkapenkki oli kaunis, kuunliljoja ja heiniä. Amppelikukkakin oli vihreää ja valkoista.  Olihan niitä kuvia useampi, mutta ei nyt kaikkia.


Tällä viikolla on pakastettu vadelmia lapsenlapsen kanssa ja yksi päivä mietittiin vadelman "nimiä". Aika monella nimellä tätä marjaa kutsutaan. Jälkeenpäin kuulin vielä kaksi muunnosta: faarelma, vaarama.


Ei käyty vaan vadelmassa , vaan myös mustikassa torilla. Nyt on vattuja ja mustikoita jälkikasvullekin (ostettiin  useampi laatikko). Vanhoja tein mehuksi, kun sain siskolta paljon viime syksyn herukoita  viimeksi Satakunnassa käydessä. Teen sekamehua eli yleensä herukoita, raparperia, aroniaa,karviaista. Vattuja ja mustikkaa en raaski laita mehuun. Ekat viinimarjat jo kerättiin.



Ensi viikonlopun jälkeen siirrytään sitten kahden eläkeläisen huusholliin ja saattaa olla, että saan aikaiseksi neulepostauksen.

Monday, July 20, 2020

Vieraita ja muuta touhua

On ollut lasten perheitä lomalla lähellä ja ollaan oltu paljon yhdessä mökillä ja meillä. Piipahdettu läntisessä Suomessa. Mansikoita on pakastettu itselle ja lasten perheille. Tein mansikka-raparperimehuakin, kun sain mehumarjoja vähän halvemmalla. Puutarhassa pukkaa raparperia. Jossakin välissä olen vähän ehtinyt neuloa; sukkia ja näitä neuletakkeja. Kolmannen vartalo-osa uhkaavasti alkaa valmistua. Yksi hiha kuudesta tehty loppuun ja onhan tässä vielä aikaa koulun alkuun/syksyyn. Hihat on nopeita tuon vartalo-osan jälkeen. Näistä sitten joskus, kun valmistuvat kaikki.


Ostin Toivola-mkal ohjeen ja nyt sunnuntaina aloitin huivin ja ymmärsin lukemani taas kerran väärin.  Selkäkivulla ja särkylääkitykselläkin saattaa olla osansa asiassa.  Ei, kun vaan purkamaan ja uusi aloitus ohjeen mukaisesti ja kas se sujui. Otin varmaan 20 kuvaa ja väri ei ole oikea.


Kuvailin eilen pihassa puhelimella . Omenoita tulee aika vähän tänä vuonna. Viime vuonna tuli ihan kyllästymiseen asti.

Miniällä on viherpeukalokin ja sain taimia . Avomaankurkkua ei olekaan ollut vuosiin. Toinen taimi kuoli, mutta tässä on kurkkuja ihan riittävästi tulossa. Mun herkkua.


Samassa kasvusäkissä on kurkun lisäksi on kaksi pensastomaattia. Toiselle luokalle menevä lapsenlapsi valisti mua käydessään, ettei kurkkua ja tomaattia voi kasvattaa vierekkäin. No, hyvin kasvavat molemmat kasvusäkissä, jonka alla on vesisäiliö kastelua helpottamassa.


Sitten mun kukkia. Otettu läheltä kuvat, ettei näy niin edustuskelpoinen puutarhani. Yksi lempikukistani eli syyskaunosilmä. Se aloittelee kukintaansa ja jatkaa sitä pitkään. Pörriäiset ja perhoset tykkäävät tästä.


Iso poimulehti kasvaa yhdessä kukka-penkissä muurin ja kallion välissä. Vähän on riehaantunut. Penkki pääsee ensi keväänä käsittelyyn. Taustalla vähän näkyy saman väristä tarhatyräkkiä.


Mehikasveja on siellä täällä kuivissa paikoissa. Kalliota on takapihalla, ja vähän etupihallakin.
Maksaruohojakin on, mutta just nyt ei kuki.


Nyt tänään näytti krassi lehtikompostin edessä kasvaneen ja kukkivan enemmän kuin tässä kuvassa.


Sormivaleangervolla on valtavat lehdet ja se täyttää hyvin paikkansa. Jalkapallo vähän rytännyt lehtiä. Kukinto on vaatimaton.



Pihan muuttaja on päivänkakkara, joka muutta silloin tällöin koko kasvustonsa aina uuteen paikkaan. Tämä vuosi oli sellainen. Tämä on levinnyt jostain ihan muualta, luonnosta varmaan. Kallioimarre varmaankin. Etupihan yhteen penkkiin on ilmestynyt viime vuonna Kandan piisku, joka ei ole lempikasvi ja kaiketi vieraslajikin. Joutuu hävitettäväksi , kun uusitaan penkkiä.


Kuunliljoja on tuotu joskus naapurista ja viihtyvät hyvin takapihalla. Niitä on myös kompostin vieressä ja tavan kurpitsa osin piiloutuu niiden sekaan, mutta... Kaikki alkaneet kurpitsat joku on pihistänyt, siis syönyt kokonaan. Jänis? Orava? Seuraaville pitää kehittää joku suoja. Kesäkurpitsat ovat kasvaneet vauhdilla ja ne on jääneet omaan käyttöön.


Saturday, July 11, 2020

Sukkia aina vaan

Sukkia on valmistunut ja isot työt pikkuhiljaa valmistuvat. On saatu tavata lasten perheitä, mikä on iso ilo. Takaraivossa samalla valmistautuen toiseen korona-aaltoon ja sen tuomiin eristyksiin. Mansikoitakin on jo pakastettu ja syöty.


Nyt kuvasin kolme paria sukkia pihan sammaleisella kivellä. Piha vihertää ja on kaunista. On satanut ja sadetta edelleen on luvattu. Kuvan värien saamiseen oikeaksi tein töitä, mutta ei ihan onnistunut. Bloggaaminenkin oli vaikeaa, kun sain uuden koneen ja en meinannut päästä kirjautumaan  nimimerkilläni blogiin.  Lopulta pääsin sentään.


Viimeiseksi valmistuivat nämä sukat tällä viikolla, aloitin maanantaina. Pikkuveli tilasi villasukat työkenkiinsä. Enää ei ole mammaa eli äitiämme, joka kutoisi sukkia. Lupasin pitää veljeni sukissa. Tässä nyt ekat sukat Nallesta ja raidatkin Nalle Taika-jämiä. Koko 41 ja kulutus 91 g. Pitänee aloittaa kohta uudet sukat.
 Näitä oli kiva tehdä välipalana, Regian 6-ply ja norjalaisten Arnen ja Carloksen suunnittelema väritys raidoissa. Neuloessa värit näyttivät miellyttävän yhtä sun toista kävijää. Näille sukille on jo käyttäjä tiedossa.  Koko on 42 ja kulutus 107 g.  Regia on miellyttävää lankaa neuloa.

Ajalla ennen koronaa valmistuivat nämä sukat, mutta olivat bloggaamatta.  Lankana oli Nalle raita-lankaa, nimeä en muista. Vohvelineulosta varressa ja jalkaterän päällä. Koko on 35/36 ja lankaa kului 65 g.

Tänään mennään mökille saunaan ja uimaan ( en ui) ja huomenna Länsi-Suomeen "jaettuihin" juhliin eli vieraat tulevat pienemmissä ryhmissä. Päivän reissu ja siis istumista on tiedossa ja otan mukaan yhden lapsenlapsen villatakki-neuleen.  Ensimmäisiin  neuletakkeihin on tulossa jo hihat, mutta vielä kestää...