Sunday, August 05, 2012

Iloinen yllätys

Tällaisen tunnustuksen Matleenalta Lankapirtti-blogista jo viime viikolla. Nyt ehdin vastailla tähän.




Seuraavien ohjeiden mukaan pitäisi toimia:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa. Kiitetty on.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
  Kardemumman talossa, Heivatut kudelmat, Raitalammas, Inside out/ Oranssin puuhat, Scaritsan villat, Villanne, Hetkiä Heimolasta ja Susun silmukat.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta. Ilmoitettu on.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. 


1. Lapsenlapset ovat ihania. Vauhtia ja ääntä riittää, varsinkin jos kaikki viisi alle nelivuotiasta on paikalla. Kaksi on syntynyt tänä vuonna ja joulun alla olisi tulossa seuraava. Siinä on mummille iloa ja touhuakin. Loman aikana olemme nauttineet toinen toisistamme täysin siemauksin.

2. Käsityöt ja erityisesti neuleet ovat hauska harrastus. Ne ovat oiva rentoutumiskeino ja vastapaino työlle ---konkreettista näkyvää saa aikaiseksi. On kiva, kun käsitöitä voi tehdä huvikseen  ja vapaaehtoisesti ilman pakkoa. Kotona ollessa piti tehdä itse sukat ja lapasensa eli vanttuunsa. Hameita, puseroita myös ommeltiin itse. Välillä yksi pikkusiskoni auttoi ompelussa ja minä neuloin sukkia tai lapasia hänelle. Kun lähdin opiskelemaan, en hankkinut edes silmäneulaa. Lupasin olla koskematta mihinkään käsityöhön!  Ei mennyt kauaa, kun tein ensimmäisen virkatun ponchon ja sitten toisen  ja sitten sukkia ja... Niin se sitten on laajentunut jokapäiväiseksi iloksi ja nautinnoksi. Langat ovat vallanneet alaa ja tahtovat vain lisääntyä!

3. Kotona olin ylimmäinen parsija! Aina oli parsittavia sukkia ja lapasia. Langat eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Tipulan käsityötunnilla neulottiin puuvillalangasta (vaalea vihreä)  kaitale,sitten siihen tehtiin kolme eri reikää ja kolmea erilaista parsintaa kellertävällä langalla! Olin hyvin närkästynyt turhasta työstä--olisinhan voinut tuoda kotoa ihan riittävästi parsittavaa koko luokalle. Sitäpaitsi sukkien ja lapasten parsinta oli ja on hankalampaa kuin jonkun suoran kaitaleen reikien. Kaikki olisivat oppineet enemmän!
Hävitin suikaleen heti lukuvuoden päätyttyä.
4. Kahvi on tarpeen päivittäin aamusta iltapäivään. Huomaan useimmin ostavanikin nykyisin tavallisen kahvin kaikkien hienouksien joukosta! Saan kunnon päänsäryn, jos joudun jättämään väliin kahvin.  Iltakahvit voivat viedä unen.

5. Päiväunet ovat ihania! Torkun/nukun lyhyen aikaa ja sitten on virkeämpi. Laitan munakellon soimaan 20 -30  minuutin päästä yleensä. Aluksi luen 5-10 minuuttia ja lopun aikaa nukun.

6. Kirjasto on ollut elämässäni 8-9-vuotiaasta alkaen. Ensimmäiset reissut tein isän mopon tarakalla kaupungin keskustaan, jossa oli aikuisten ja lasten (alle 15-v) kirjastot erillisinä. Lainasin niin monta kirjaa kuin sai kerralla. Luin joka välissä omat ja isänikin lainaamat kirjat. Välillä yökin meni lukiessa. Tuli varmaan luettua Porin kirjaston lastenosaston kirjat tarkkaan. Lukemisen määrä on vaihdellut ihan elämäntilanteista riippuen. Joku kirja tai oikeammin jotkut kirjat ovat aina kesken.

7. Ajokortin sain lähes 43 v sitten. Isä opetti ajamaan. Välillä otetttiin tiukasti yhteen ja kupla-Volkkarin ovet paukkuivat, kun tultiin ajotunnilta. Traktoria opin ajamaan huomattvasti nuorempana. Peräkärryn peruuttamisenkin opin ennen autolla ajoa. No, traktorit olivat 60-luvun alussa pieniä verrattuna nykyisiin hirviömäisen isoihin traktoreihin, joihin en edes uskalla mekein koskea. Perheen pojat olivat ihan pieniä, joten olen tehnyt kaikkea. Isä ei katsonut , etteivät tytöt voisi tehdä samoja asioita kuin pojat.

8. Nuorempia sisaruksia olen hoitanut niin kauan kuin muistan! Niin ne muutkin tekivät 50- ja 60-luvuilla, ettei siitä osannut kauheasti kiukutella. Joskus kyllä harmitti, kun parhaalla kaverilla ei ollut pienempiä sisaruksia ja minun oli raahattava mukana sisaruksia. Nuorinta siskoa välillä huijattiin sisälle, jotta päästiin leikkimään paremmin. Omien lasten kohdalla ei tarvinnut harjoitella! ;)

9 comments:

Susu said...

Iso Kiitos tunnustuksesta! Vastasin näihin pari päivää sitten, joten menkööt samoilla vastauksilla jookos?

MariJ said...

Kiitos tunnustuksesta! Minäkin olen näihin jo vastaillut, joten en enää laita tätä uudestaan. Hauska oli lukea sinun vastauksiasi!

iso gnu said...

Susu ja MariJ: yhdet vastaukset riittävät mainiosti! Tunnustusta oli kiva antaa, kun aina vierailen blogeissanne. Laiskasti olen kommentoinut viime aikoina.

Oranssi said...

Kiitos. Vastaan, kun ehdin. Kivahan tällainen on.

Tykkään tosi paljon käydä katsomassa mitä sulle kuuluu ja miten neuleet edistyy.

Kardemumma said...

Kiitos! Olin hieman poissa maisemista ja netin ääreltä, joten kiittelen vähän myöhässä.

Matleena said...

Olipa kiva lukea sinunkin vastauksiasi! Tuli kovin paljon omiakin muistoja mieleeni, kun sinä kerroit omasta lapsuudestasi ja nuoruudestasi. :) Minäkin olin mm. ahkera kirjaston käyttäjä - olen muuten edelleenkin - ja hoidin pienempiä lapsia. Mutta käsitöiden teossa ei ollut taukoa missään vaiheessa.

Scaritsa said...

Kiitos tunnustuksesta :) ... en kuitenkaan vastaa, kun pidän meemitöntä linjaa. Sain vihdoin blogini toimimaan piiiitkäään tauon jälkeen :)

seijap said...

Kiitos tunnustuksesta, tulee kyllä hävettävän myöhässä. Unohtui leirikiireissä ja nyt jo tosissaan hävettää.

En laita tätä kuitenkaan eteenpäin kun tuntuu, että on ollut jo isolla osalla, joille ajattelin laittaa.

Villanne said...

Kiitos tunnustuksesta, tämä kiitos tulee kyllä erittäin hävettävän myöhässä!