Syksyn lähes viimeiset omenat pakattiin lasten perheille vietäväksi. On tehty omenahilloa, omenamehua, omenapiirakkaa ja omenapaistosta, on viety naapureille ja syöty omenoita. Välillä tuntuu, että omenoita tulee korvistakin ulos. Oikeasti pidän omenoista ja niin paljon en raaskisi ostaa kotimaisia omenoita, kuin nyt on käytetty.
Kahtena päivänä olen "keitellyt" tällaista lientä. Oikeasti olen sulatellut vanhoja kynttilöiden loppuja ja tehnyt paljon sytykeruusuja itselle ja myyjäisiin (jos niitä pystyy pitämään tänä vuonna). Alakuvassa on vain osa. Onneksi olin väkerrellyt joskus jo osan valmiiksi. Sormissa tuntuvaa hommaa on.
Olen neulonut villatakkejani. Niin minulla on tosiaan kaksi villatakkia kesken. Edellisestä lapsenlapsen villatakista jäi lankaa ja neuloin välityönä Oslo-pipon hänelle. Nyt olen neulomassa joululahjasukkia neidille. Ja neulon lapasia yhdelle lapsenlapsista, mutta viikonloppuna saan kokeiltua kokoa ja voin jatkaa. Siis monta työtä kesken kuten aina.
Näitä
Oslo-pipoja olen neulonut monta Itselläni on yksi ja se on mun lempipipo. Pääni näyttää yleensä pipoissa munalta muttei tässä pipossa. Toinen hyvä asia on, että korvien seudulla pipo on kolminkertainen eli siis lämmin.
Päivityksiä tulee ohjeisiin aina ja nyt taitos yhdistetään neulomalla, mikä on minusta kivempaa kuin jälkikäteen ommelu. Lankoina ovat samat kuin
villatakissa eli Arwetta ja Tynn Silk Mohair. 3,5 mm pyöröillä loopaten neuloin ja lankaa kului 67 g.
Hyvää syksyistä viikonloppua!