Pihan kukkia olen ihaillut. Kukkivat vaan todella nopealla tempolla helteiden myötä. Mutta onhan noita ja on rikkaruohoja ja levittäytyviä kasveja ei -suunnitelluille paikoille. Tontin laidalla kukkii ketoneilikka ja muutaman kituvuoden jälkeen se on päättänyt ilokseni levittäytyä (toivottu juttu).
Kesäkuu oli viuhke kuukausi. Vieraiden suhteen oli ennätyskuukausi. Useimmat lapsenlapset ovat viettäneet aikaa mukkilassa (siis paikka, jossa mummi ja ukki asuvat). Lapsia ja puolisoitaan on näkynyt myös. Yksi pidempi aikainen yövieras on ollut viikolla ollessaan tällä seudulla matkatyössä. Lapsenvahtinakin oltiin yksi viikonloppu. Hääpäivä (48 v) meni ihan omia aikojaan ohi, paitsi ruokakauppa-reissulla poikettiin kahvilla ja leivoksilla kahden lapsenlapsen kanssa. Laski, että ihan viisi vuorokautta koko kuussa oltiin kahdelleen.
Yhden lapsenlapsen kanssa olin yhtenä iltapäivänä Hoplopissa ja silloin sain neulottua onneksi. Pusero alkaa olla loppusuoralla, muttei valmistunut kesäkuussa valitettavasti. Nämä neulomisiltapäivät alkavat olla kohta takana, kun jälkikasvu kasvaa vauhdilla ja mummi ei pääse istumaan Hoplopiin ja neulomaan.
Yhtenä kesäisenä viikonloppuna oltiin häissä Pomarkussa , Satakunnassa. Kuvassa Pomarkun vanha kirkko, joka on muistaakseni valmistunut v.1804 ja uusi kivikirkko samalle mäelle on valmistunut v.1921 ollen jo reilusti yli 100 vuotta. Kirkonmäellä on esi-isieni hautoja. Lähempänä kirkkoa on isovanhempieni ja tätieni haudat. Äitini on istunut rippikoulussa vanhassa kirkossa ja muistaakseni pääsi uudessa ripille 40-luvulla.
Samaisena hääviikonloppuna Porissa hotellissa aamiaiselta tullessa oli käytävässä vasemmalla puolella siivojat huoneessa ja ovi auki ja väistin sitä oikealle. Samalla hetkellä aukesi oikealta huoneen ovi ja heitti mummi nurin. Vedin hartioitani ja päätäni eteenpäin, etten olisi lyönyt päätäni kiviseinään. Kyynärpää iskeytyi lattiaan ja vasen lonkka. Mustelmia ja ei murtumia. Olipa osteoporoosi-testi, ei ollut. Kyynärpää on edelleen kipeä ja osin kyynärvarsikin. Alkuun oli aika lailla kirvelevää kipua ja särkylääkeiden turvin sain reilun viikon ajan nukuttua. Ei vieläkään kunnossa ja kipuilee erityisesti rasituksen jälkeen. Olin suunnitellut neulovani juhannuksen, kun ei ollut vieraita. Hetken saattoi neuloa ja sitten oli annettava käden levätä. Tuosta mustelma levisi sitten kivasti kudoksissa.
Mansikoita olen laittanut niin, että silmissäkin mansikat pyörivät . Olen näet laittanut lasten perheille ja itsellemme. Syönyt olen samalla melkoisesti mansikoita, ja hyviä ne ovat.
Pieni kulttuuripläjäys: käytiin yhden tyttären kanssa Suomen Käsityönmuseossa tutustumassa Jukka Rintalan näyttelyyn. Oli mm. itsenäisyyspäivän pukuja, esiintymisasuja, hääpukukin. Kuvia Friitalan ajoilta jne. Jos liikutte Jyväskylässä päin, niin lämmin suositus näyttelystä ja tietenkin koko museosta. En ole vieläkään kyllästynyt lukuisista käynneistäni huolimatta.
Pihan kukat kukkivat, tämä on tosin sormivaleangervon oikeassa koossaan aika vaatimaton kukka. Kultakuoriaisia olen nyt muutaman kerran yrittänyt saada kuvaan. Niiden hohtava kuori on kuin jalokivi.
Kutookutoo oli katsonut langankulutustaan. Niin katsoin minäkin kirjanpidostani ja mitenkaan se ei ole alkuvuonna vähentynyt. Lisäys on varastossani ollut poikkeuksellisen lankaisaa eli 3,557 kg. Olen neulonut kuitenkin (valmiiksi asti) 2,293 kg edestä. Onneksi on viittä vaille valmiita töitä, jotka ehkä saattavat oslataan loppuvuoden saldoa kääntää. Lankaa on jotenkin vaan kulkeutunut tänne eli lähemmäs kuusi kiloa jo alkuvuonna!
