Pihan kukkia olen ihaillut. Kukkivat vaan todella nopealla tempolla helteiden myötä. Mutta onhan noita ja on rikkaruohoja ja levittäytyviä kasveja ei -suunnitelluille paikoille. Tontin laidalla kukkii ketoneilikka ja muutaman kituvuoden jälkeen se on päättänyt ilokseni levittäytyä (toivottu juttu).
Kesäkuu oli viuhke kuukausi. Vieraiden suhteen oli ennätyskuukausi. Useimmat lapsenlapset ovat viettäneet aikaa mukkilassa (siis paikka, jossa mummi ja ukki asuvat). Lapsia ja puolisoitaan on näkynyt myös. Yksi pidempi aikainen yövieras on ollut viikolla ollessaan tällä seudulla matkatyössä. Lapsenvahtinakin oltiin yksi viikonloppu. Hääpäivä (48 v) meni ihan omia aikojaan ohi, paitsi ruokakauppa-reissulla poikettiin kahvilla ja leivoksilla kahden lapsenlapsen kanssa. Laski, että ihan viisi vuorokautta koko kuussa oltiin kahdelleen.
Yhden lapsenlapsen kanssa olin yhtenä iltapäivänä Hoplopissa ja silloin sain neulottua onneksi. Pusero alkaa olla loppusuoralla, muttei valmistunut kesäkuussa valitettavasti. Nämä neulomisiltapäivät alkavat olla kohta takana, kun jälkikasvu kasvaa vauhdilla ja mummi ei pääse istumaan Hoplopiin ja neulomaan.
Yhtenä kesäisenä viikonloppuna oltiin häissä Pomarkussa , Satakunnassa. Kuvassa Pomarkun vanha kirkko, joka on muistaakseni valmistunut v.1804 ja uusi kivikirkko samalle mäelle on valmistunut v.1921 ollen jo reilusti yli 100 vuotta. Kirkonmäellä on esi-isieni hautoja. Lähempänä kirkkoa on isovanhempieni ja tätieni haudat. Äitini on istunut rippikoulussa vanhassa kirkossa ja muistaakseni pääsi uudessa ripille 40-luvulla.
Samaisena hääviikonloppuna Porissa hotellissa aamiaiselta tullessa oli käytävässä vasemmalla puolella siivojat huoneessa ja ovi auki ja väistin sitä oikealle. Samalla hetkellä aukesi oikealta huoneen ovi ja heitti mummi nurin. Vedin hartioitani ja päätäni eteenpäin, etten olisi lyönyt päätäni kiviseinään. Kyynärpää iskeytyi lattiaan ja vasen lonkka. Mustelmia ja ei murtumia. Olipa osteoporoosi-testi, ei ollut. Kyynärpää on edelleen kipeä ja osin kyynärvarsikin. Alkuun oli aika lailla kirvelevää kipua ja särkylääkeiden turvin sain reilun viikon ajan nukuttua. Ei vieläkään kunnossa ja kipuilee erityisesti rasituksen jälkeen. Olin suunnitellut neulovani juhannuksen, kun ei ollut vieraita. Hetken saattoi neuloa ja sitten oli annettava käden levätä. Tuosta mustelma levisi sitten kivasti kudoksissa.
Mansikoita olen laittanut niin, että silmissäkin mansikat pyörivät . Olen näet laittanut lasten perheille ja itsellemme. Syönyt olen samalla melkoisesti mansikoita, ja hyviä ne ovat.
Pieni kulttuuripläjäys: käytiin yhden tyttären kanssa Suomen Käsityönmuseossa tutustumassa Jukka Rintalan näyttelyyn. Oli mm. itsenäisyyspäivän pukuja, esiintymisasuja, hääpukukin. Kuvia Friitalan ajoilta jne. Jos liikutte Jyväskylässä päin, niin lämmin suositus näyttelystä ja tietenkin koko museosta. En ole vieläkään kyllästynyt lukuisista käynneistäni huolimatta.
Pihan kukat kukkivat, tämä on tosin sormivaleangervon oikeassa koossaan aika vaatimaton kukka. Kultakuoriaisia olen nyt muutaman kerran yrittänyt saada kuvaan. Niiden hohtava kuori on kuin jalokivi.
Kutookutoo oli katsonut langankulutustaan. Niin katsoin minäkin kirjanpidostani ja mitenkaan se ei ole alkuvuonna vähentynyt. Lisäys on varastossani ollut poikkeuksellisen lankaisaa eli 3,557 kg. Olen neulonut kuitenkin (valmiiksi asti) 2,293 kg edestä. Onneksi on viittä vaille valmiita töitä, jotka ehkä saattavat oslataan loppuvuoden saldoa kääntää. Lankaa on jotenkin vaan kulkeutunut tänne eli lähemmäs kuusi kiloa jo alkuvuonna!
4 kommenttia:
Tuollaisia ovat isovanhempien kesät. Meillä sama juttu; pieniä ja vähän isompiakin yövieraita riittää. Juuri päättyi kolmen lapsen viikon vierailu, mutta lisää on tulossa ja sitten vielä lisää. Isovanhempien loma alkaa, kunhan koulut ja päiväkodit ja vanhempien työt alkavat.
Jyväskylän käsityömuseo kiinnostaa. Pitää laittaa toivelistalle.
Kultakuoriaisesta tulee opiskeluajat mieleen. En päässyt hyönteistentistä läpi, enkä uusinnastakaan, joten jouduin yksityiseen, suulliseen tenttiin. Siellä oli myös kultakuoriainen, jota en ollut ikinä nähnyt, enkä siis tunnistanut. Proffa oli tyrmistynyt siitä, miten luoonosta vieraantunutta nykynuoriso on. Oli laittanut omasta mielestään helpon lajin. En ole kyllä myöhemminkään kovin usein kyseistä otusta nähnyt, vaikkakin sen läksytyksen jälkeen toki tunnistan.
Pääsin kuitenkin tentistä läpi.
Kiva että on ollut vilkas kesäkuu ja onhan sinne neulomistakin mahtunut. Mansikat ovat parhautta nyt! :)
Puikollanikin:Juuri näin , että isovanhempien kesä on koulun lomien ajan yleensä aika täynnä. Ihan on, kun teinitkin vielä viihtyvät. Kasvaviin nuoriin uppoava ruokamäärä on uskomaton. :)
Suomen Käsityömuseo on nähtävä -eli kannattaa suunnistaa sinne lomalla. On Jyväskylä muutenkin kiva ja virkeä kaupunki. Muuten museon vanhan erakkomiehen tikkuri-paita kaikkine paikkauksineen ja tarinan kera on enää tämän kesän nähtävillä ja siirtyy sitten museon kokoelmiin.https://www.craftmuseum.fi/blogit/suomen-kasityon-museon-blogi/tunteella-valmistetusta-neuleesta-ei-haluta-luopua
Olifantti:Hauska opiskeluajan muisto, vaikka se silloin oli jotain muuta. Mutta jäipä mieleen kultakuoriainen. Mä opin tuon vasta yli 70-v viime kesänä neulefestareilla, kun kysyin muilta näytettyäni kuvaa. Jossain puutarha-fb-sivulla oli, että on hyödyllinen (toukka-aste oli inhan näköinen)
Just oli yhden lapsen perheen kanssa puhe, miten puhutaan nykynuorison tilasta ja muistelimme mieheni kanssa yhtä lehden lukutuokiota. Luin Kotilieden juttua nuorison "vioista" vuodelta -29 ja mies luuli minun lukevan jotain uutta lehteä . Teksti kuulosti kuin nyt vanhempi ikäpolvi puhuu nuorista.
Maarit:Talvella jälkikasvua ei näekään niin paljon ja voi muistella kesän juttuja. Koulujen lomat ovat poikkeuksia ja mukkilassa on siloin vilkasta. Juuri sain vika mansikat pakastimeen ja nyt odotellaan lisää marjoja: mustikoita, viinimarjoja, pulukoita ja lakkoja ja vähän itselle karpaloita (saa joskus kuumaa kinuskikastiketta jäisten karpaloiden kanssa)
Lähetä kommentti