Lopulta valmiina

Mummi neuloi tietysti puseron, jota toivottiin. Aloitin tämän 23.3 kirjanpitoni mukaan. Toive esitettiin jo aiemmin, mutta aikaa meni mietintään, miten toteutan puseronsa. Lopulta päätin tehdän mustan puseron ylhäältä alas ja silmukoin kuvion. Sekin sitten jossain vaiheessa löytyi. Lanka on mustaa Peer Gynt. Aloittaminen siirtyi, kun yritin laistaa koko homman. Mustan neulominen ei ole lemppariani ja kuviokaan ei kiinnostanut.

Puseron ohje on Petit knitin No frills cardigan. Ihan perusmalli puserolle, jossa on pyöreä pääntie. Vartalo-osa valmistui nopeasti ja oli jo huhtikun alkupuolella valmis. Hihoja mietittiin sitten pidempään.

Osin aloitin kuvan silmukoinnin ennen hihojen neulomista. Ajattelin, että puseron liikuttelu olisi helpompi silmukoitaessa. Mutta silmukointi mustaan puseroon näillä kymmenillä ja leikatuilla silmillä ei ollut ihan helpompia hommia. Kuvion purkamiseen käytin varmaan enemmän aikaa kuin itse silmukoimiseen. Isonsin kuvion kaavion isoksi. Kirkkaan lampun alla tein kuviota jonkin aikaa ja sitten taas muuta.

Neuloin kyllä välillä hihat ja vähäiset trumpettihihat sävelsin ja onneksi ne kelpasivat ja osuivat oikean mittaisiksi heti ensi kerralla.

Oli kyllä helpottunut olo, kun sain valmiiksi. Tietysti toinen vielä odotti puseroaan. Nyt on talven pakkasille ja syksyn leireille lämmin pusero. Jos ja kun kyllästyy joskus kuvioon, niin vain purkaa. Mietin intarsiaakin, mutta kappaleina puseron neulominen ei innostanut. Pyöröintarsia ei netissä näyttänyt hyvältä. Hienointa on tietenkin, että saaja tykkää puserostaan kovasti.





 

Hermolevon tarve

Eilen iltapäivällä istuin sekä harmistuneena että helpottuneena kakkoskodin parvekkeella kahvilla Muumimamman kanssa. Tänään palattiin kaiken kaikkiaan hyvältä viikonloppumatkalta kotiin. Nukuin melkein koko matkan autossa eli siis muutaman tunnin ja tinnitus on ihan hyvä korvissa nyt niskojen takia.

Olen neulonut lapsenlapselle mustaa puseroa pitkään. Aloitin sen    ja mustan neulominen on aika tuskallista näillä vuosikymmenillä ja leikatuilla silmillä. Se vielä onnistui, mutta kuvion silmukoiminen eteen ja taakse vei kyllä pinnani joustavuuden ihan loppuun. Siitä sitten myöhemmin. Pusero on valmis ja kuviot on silmukoitu. Pusero on saajallaan ja kuvia ja tekstiä siis joskus myöhemmin.

Tämän "reikäneule"puseron ajattelin nopeasti neuloa yhdelle lapselle. Mitä vielä? Olen varmaan kolmeen kertaan neulonut langat ja ei onnistu kaiken maailman mallitilkuista huolimatta. Ehdin epäillä jo neuletaitoni hävinneen ja dementian alkavan. Miettinyt  ja pohtinut, mistä mättää. No, eilen tytär kysyi olenko katsonut Novitan sivuilta onko siinä virhe. En tietysti- itseään sitä aina ekaksi epäilee. Ohjeesta PUUTTUI kaksi kerrosta! Mä en ole tyhmä. Mutta neljäs kerta toden sanoo, kun jaksan ruveta uudelleen neulomaan. Harmittaa, ottaa päästä, harmittaa myös oma tyhmyys, kun ei osannut epäillä virhettä. Eka kerran tällainen sattui. Täällä nyt jahkaillaan , milloin uskaltaisi tarttua neuleeseen uudelleen. Vaiko pitäisikö neuloa muutamat sukat välillä. Tällaista tällä kertaa!