Tänä syksynä on ollut parsintaa kahdessa eri tapaamisessa. Mukana on ollut kokeneita parsijoita ja myös niitä, jotka vasta harjoittelevat parsimista. Omia ja suvun reikäisiä sukkia riitti mukaan otettavaksi ( jos tulijoilla ei olisi ollut parsittavaa mukana) ja eri värisiä ja erivahvuisia lankanöttösiä. Parsinsieni, pallo ja puukauha olivat apuna. Puukauha on tosi kätevä ja siihen on helppo reikä kiristää. Oli tavallista ristikkoparsintaa, pykäparsintaa, silmukointia ja päälle uuden lapun nelomista/virkkaamista.
Muutama vuosi sitten opetin pojalleni parsintaa ja aika monta sukkaparia parsittiin. Tein hänelle myös laatikon, jossa on erilaisia villalankoja, neuloja ja parsinsieni. Laitoin myös ohuiden sukkien parsintalankaa ja silmäneuloja jne. Toisillekin lapsille tein samanlaiset laatikot. Nyt yksi lapsenlapsista on kuulemma ihaillut äitinsä parsintalaatikkoa. Ajattelin tehdä lahjaksi korjausetin kaikille lapsenlapsille synttärilahjaksi, kun tulevat täysi-ikäisiksi.
Oppilaalleni pykäpisto-parsinta taisi olla lempijuttu.
Yksissä sukissa oli kantapäät isommin auki ja lapsenlapsi virkkasi ympyrän ja hyvä paikka sekin on sukkiin.
Viikonloppu on hujahtanut Hesassa tapaillen lasten perheitä, käyden teatterissa jne.
Jospa seuraavalla kerralla joku olisi valmiina.
12 kommenttia:
Ahkerana olet parsinut ja kivoja ideoitakin siihen liittyen nähtävästi on. Olen vähän laiska parsija ja meillä ei oikein villasukat mene rikki mutta lasten vaatteiden myötä on kyllä saanut tehdä korjaamista, paikkaamista ihan tarpeeksi. :D Parsin kyllä jos reikiä tulee mutta ei niitä oikein tule.
Osa lasten sukista on äitini neulomia ja ne tuntuvat olevan erityisen rakkaita jälkikasvulle. Enää vv - 16 ja -17 jouluina mamma ei jaksanut kutoa. Siihen asti oli kutonut 14 lapsenlapselleen ja näiden puolisoille ja lastenlastenlapsille ja joillekin mun sisaruksista sukat ja lapaset.
Parsintalaatikosta en ole ennen kuullut, mutta sehän on mitä mahtavin idea. Parsittavaa riittää, kun laminaattilattia ahmii villasukan pohjia, varsinkin kantapäitä. (Nyt just tajusin, että eihän voi sanoa kantapäitä, mutta mikä se sitten on? Voiko sanoa kantapohja? Onko sellaista sanaa?)
Nykyisin taitaa parsimusen taito olka katoava laji. Kaikki kun on kertakäyttöistä ja Temulta tilattua.
Minulla on parittomien sukkien laatikko. Pitäkin laittaa toinen laatikko parsittaville
Korjaussetti onkin hieno oivallus ja lahjaidea!
Taito-järjestö on kyllä ahkerasti edistänyt parsimista ja kursseja järjestänyt, opastusta messuilla yms. tapahtumissa ja parsinsieniä on myynnissää siellä ja täällä, kauniitakin.
Enkuli:Toisaalta on myös ihmisiä, jotka korjaavat ja parsivat vaatteita ja sukkia sekä rajoittavat uuden ostamista. Hesarissa oli joku artikkeli, jota en lukenut. Mutta kuulin, että oli olemassa ohjelma/taulukko, jolla saattoi seurata vaatteen hintaa /käyttökerta. Se edellyttää laadukkaan vaatteen ostoa. Mietin sitä, että olisi mielenkiintoista katsoa, mitä esim mun pitkikset tulee maksamaan käyttökertaa kohti. Sen tiedän, että kertoja tulee paljon.
Parsittavien laatikko on kiva. Nytkin kirjoitan tätä parsituissa sukissa ja sukat on vuosituhannen alusta, n 20 v. sitten.
Kristiina eikö olekin hyvä lahja, pian omaan kotiin muuttavalle. Pitää ainakin pudonneet napit saada ommeltua jne. Parsiminen/korjaaminen oli Taito-järjestön vuoden teema jonakin vuonna tosiaan.
Aika ihailtava taito ja kiva kun sen voi opettaa myös nuoremmille.
Kutookutoo: kiva on osata ja aika vähän olen opettanut jälkikasvulle. Äitiä ei ole enää opettamassa lastenlapsille.
Parsinta on taitolaji!
Muistan lapsuudesta äitini parsineen sukkia kauniisti, joskus niissä oli myös kukkia.
Itse on en ole niin taitava. Tai sitten olen vaan laiska... En parsi, sukat lensivät takkaan (ja nyt takattomana roskiin), koska sukkia tuppaa tulemaan liiankin kanssa...
punaPaula: Verkossa näkee upeita parsintoja. Mä parsin aika tavallisesti. Mun sukat tahtoo mennä jälkikasvulle, muulle suvulle ja hyväntekeväisyyteen.
Lähetä kommentti