Huushollia siivotessani osui käsiini joskus aikoinaan isäni sorvaama puuvati. Sorvatut kynttilänjalat on suurimmaksi osaksi annettu pois. Joku on tallella jossakin laatikon pohjalla. Nostin nyt sorvatun kulhon olohuoneen pöydälle. Joutaa tuo olemaan esillä. Puuesineet tuntuvat mukavilta käsissä. Onhan tuo isäni tekemä.
Safari lanka riitti raidoiksi valkoisen Fabelin kanssa. Tuosta rusehtavasta Fabelista tuli minusta kauniit sukat talvinen kaarna tulee mieleen.
6 kommenttia:
Hurja määrä sukkia tässä ja edellisessä postauksessa! Isäsi tekemä vati on kaunis.
En kestä näitä sinun sukkamääriä ;) Tuo puukulho on kyllä hieno. Hiottu puu hellii käsiä. Minulla on sellainen puinen sormijumppari, joka on tosi kiva. Olisi vain pitänyt ostaa kaksi, jotta voisin jumpata molempia käsiä kerralla.
Päivikki: Neulon sukkia joka välissä ja aina joku pari on kesken. Suurin osa ihan perussukkaa, jota on nopea neuloa. Kun isää ei enää ole, niin muistot ja isän tekemät asiat tulevat tärkeiksi.
Osakainen: Tänä vuonna on tullut sukkia tavallista enemmän. Kestä vaan! Samaa kuten edellä isän tekemät esineet ovat entistä tärkeämpiä ja usein muistojen "pohjia" eli asioita, joista muistot palaavat mieleen.
Kiitos kommenteista molemmille! :)
Upea puukulho, oikea aarre, kun on isäsi tekemä! Ja junasukat ovat aina niin suloisia!
Nämä vanhempien tekemät asiat nousevat tärkeiksi. Tuovat heidät lähelle. Vauvojen vaatteet lähtevät kohta Tansaniaan
Ihana kulho! Isäsi on ollut taitava tekijä.
Lähetä kommentti