Saapa nähdä, miten tämän huivin käy.
Maaliskuussa Boris sai tämän huivin, kun entinen huivi oli jo kulunut ja haalistunut. Se oli vain yhdellä solmulla kaulassa. Hävisi jälkiä jättämättä.
Kun punainen huivi hävisi, niin kudoin jostakin vanhasta langasta uuden hopeanharmaan huivin. Huivi oli tiukasti kahdella solmulla. Koko ajan keskustelimme, että mihin ne huivit häviää. Mies epäili jotain eläintä ja minä kaksijalkaista. Niin hävisi tämäkin huivi, kun olimme poissa kotoa.
En jaksanut heti neuloa uutta. Mutta kätköistäni löytyi tuosta samaisesta Rose mohairista joskus tekemäni haarukkapitsi. Se kiedottiin kunnolla kaulaan ja useisiin solmuihin. Sittenpä kerran kotiin tultuamme huivi oli hieman venähtänyt. Sitä oli kiskottu ja revitty kunnolla.
Yhtenä aamuna kuului oven takaa melkoista kolinaa ja siellä oli Boris-parka pää irti sekä suurin osa huivista viety. Borikselle jäi pieni huivin nysä kaulaan. Taas kerran kolinan myötä mies ehti paikalle ja orava ilkimys katosi loppukin huivi mukanaan. Keski-Suomesssa on ainakin ilmeisesti yksi orava, joka ei nuku makeasti sammalvuoteellaan. Tämä orava nukkuu makeasti mun neulomilla huiveilla ja niitä alkaa olla jo useampi -melkein kuin prinsessa moen kerroksen päällä.
4 kommenttia:
Onpa sitkeä ja urbaani orava vai onkohan se neuleiden päälle ymmärtävä mutta käsityötaidoton? Vai onko sillä liian kiire, ettei ehdi itse huiviaan tehdä? Ainakin se ymmärtää laadun päälle!
Sitkeä orava se on. Välillä olen ajatellut, että sillä on kosto mielessä. Löysimme näet monien systeemien jälkeen lintulaudan, jonne oravat ei pääse. Yrityksen puutteesta niitä ei voi syyttää.
Uskomatonta! Hyvä tietysti että mysteeri selvisi, kuka huivirosmo on. Mutta uskallatko enää huivittaa Borista? Vaikuttaa siltä että kovin on käynyt ahneeksi tuo orava.
Hei, mahtavaa että mysteeri selvisi! Pitäisköhän sun ihan vartavasten neuloa oravaressukalle oma huivi, ettei se varasta Boriksen huiveja? Auttaiskohan sekään silti. Ruohohan on aina vihreämoää aidan toisella puolella. =)
Lähetä kommentti