lauantaina, syyskuuta 07, 2019

Ei aina mene kuin Strömsössä

Joskus keväällä kassineuleena ja "odotushuoneneuleena" olivat nämä sukat. Jollekin suvun miehistä oli tarkoitus neuloa nämä ohuet sukat Austerman Step-langasta. Puikot olivat 2,3 mm. Kulutus 78 g. Näyttävät kuvassa kirkkaamman värisiltä kuin oikeasti ovat.

Puikoilla oli 16 silmukkaa ja ohuessa neuleessa kerrosten laskeminen on työläämpää ja fiksuna naisena tein nurjan kerroksen joka 9. kerros. Tarkoituksena oli saada ihan saman mittaiset varret ja jalkaterät. Valmistuivat ja kuvasin. Rupesin katsomaan kuvia ja toisen varsi näytti lyhyemmältä. No, niinhän ne näyttävät usein kuvissa. Pakko oli kuitekin tsekata: toisen varsi oli oikeasti kunnolla lyhyempi, ihan 18 kerrosta. Purkamaan en rupea ja tarjoilen, jos joku huolii vaikka yösukiksi. Jos olisi ollut paksumpaa lankaa, niin olisin ehkä purkanut, mutta olkoon.Lankakauppa Titityyssä oli tällä viikolla : Keskeneräisten ja epäonnistuneiden neuleiden näyttely. Sinnehän nämä olisivat sopineet kuin nenä päähän.

9 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Pah, eihän tuo mitää haittaa. Kuka varren pituutta lahkeiden alta katselee?

Matleena kirjoitti...

Samaa mieltä Kristiinan kanssa, ettei tuo pituusero mitään haittaa.

iso gnu kirjoitti...

Kiitos kanssabloggaagat! Aluksi otti päähän, mutta sattuuhan sitä kaikenlaista, kun jotain tekee. ;)

Pirena kirjoitti...

Ei kai ne miespuoliset niin tarkkaan mittaile että joku 18krs missään tuntuisi. Vaikka pitää päiväsukkinakin niin lahkeen allehan varret jää.

Olifantti kirjoitti...

Kuka noita kerroksia laskee. Eihän jalatkaan ole ihan symmetriset.

Iso Gnu kirjoitti...

Kiitos Pirena ja Repu! Niin ymmärsin suvustakin ettei haittaa. Harmitti vaan.

Liisan kotona kirjoitti...

Hienot sukat. Eihän tuo haittaa, vaikka vähän pidempi varsi.

Kutookutoo kirjoitti...

Voih, arvaan harmituksen! Mutta samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa, eivät näy lahkeen alta, ja eikö sukat ole yleensä vähän rutussa tms, eli ei sitä näe.
Ihanan väristä lankaa :)

iso gnu kirjoitti...

Kiitos Liisa ja kutookutoo!