Viime vuosina lankojen ostaminen on ollut aika maltillista. Useammat sukkalangat odottavat ensi vuotta. Tänä vuonna on ohjelmassa vielä erilaisia joululahjoja ja tilattujakin sukkia tehtävänä. Kesken olevia neuleitakin edistän pikku hiljaa. Myyjäiset myös alkavat painaa päälle.
Louhittaren Luolan Väinämöinen sportista tarttui mukaan kaksi eri väriä: vihreän ja sinisen sävyinen fantasia ja keltaharmaa - musta pantteri. Seuraavat kaksi Luolan Käreitär ( 75 % konepestävä merinovilla ja 25 % nylon) väreissä havu ( ei siis ruskea, vaan havunvihreä) sekä porkkana. Kaksi vika vyyhtiä on Rva Silmusolmun Merino DK Sukkista värissä Kaarna. Viime mainittu on itselle, mutta oikeasti kaikki värit voisin neuloa itselleni. Siinäpä kaikki lankaostokset sitten olivatkin.
Niina Laitisen Sukkakalenteri 2020 oli suunniteltu ostos. Eipä tarvi tilata. Uusi kirjakin on tulossa kuulemma ensi vuoden puolella. Ei ainakaan sukkamallit lopu.
Eka ostos oli yhdelle lapsenlapselle lampaantalja Rintalan tilalta. Se oli ihana. Tiukkaa teki, etten olisi ostanut itsellenikin. Ostoksia rajoittaa hyvin se, että paikkansa pitää sananlasku "Omnia mea mecum porto " eli "Kaiken omani kannan mukanani."
Paljon oli kaikenlaista kivaa nähtävää ja olisi ollut ostettavaakin. Mutta kovin en halua kantaa huusholliini tavaraa, jos en sitä välttämättä tarvitse. Iän mukana jalkojen päällä olokin on aika rasittavaa ja jopa kivuliasta. Mutta istumapaikkoja oli onneksi mukavasti. Luultavasti ensi syksynä taas alkaa haluttaa lähteä katselemaan, missä mennään. Makrameet olivat nyt selkeästi esiin nouseva juttu.
6 kommenttia:
Kiitos messuraportista. Kivat ostokset, kauniin värisiä lankoja.
Onko suomalaiset hitaita syttymään kun tuo makrame oli jo viimevuoden kässätekniikka ja nyt vasta sitä alkaa näkymään, ja makramee lankaakin on siellä sun täällä tarjolla.
Nyt kun veisto on tulevan vuoden tekniikka niin saas nähdä kuinka puukkokauppiaiden käy; onko veistopuukkoja tarjolla vaiko vain rautakaupan alennus-morapuukkoja.
Mulla tietysti on jo vuolupuukko, ja ihan nimikirjaimet terässä, ollut jo monen monta vuotta.
Voi kun minäkin olisin päässyt, mutta tuntuu että aina jotain muuta menoa.Mukavaa marraskuuta <3
Kristiina:Kiitos , olen itsekin tyytyväinen ostoksiini. Askarteluja olen tehnyt ja mehiläisvaha on päässyt koeliinoihin. Pikkuleivät jo söin--ei jäänyt jouluksi. Vuolin lapsena vahvaa Satakunnan Osuusteurastamon pahvilaatikkoa, jossa tuli lihaa teurastamolta takaisin säilöttynä peltipurkkeihin. ( Ei ollut jääkaappeja ja kauppa kaukana ja ei autoa). Pullapitkoja äiti säilytti aitassa ko pahvilaatikossa voipaperin sisällä ja välillä sain/jouduin käydä leikkaamassa pitkosta eli lonkasta siivuja kahville. Ja aina kera varoituksen, etten vuole pahvilaatikon kantta puukolla (oli niin kivaa). Kerran sain oikein kunnn haavan vas.etusormeen. Siis vuoleminen todistetusti aloitettu 50-luvulla.
Liisa: muukin meno on mukavaa. :) Samoin sinulle mukavaa marraskuun loppua.
Hienoja ostoksia. Koirapojalla on lampaantalja, jonka pyykkäsin koneessa. Hyvä tuli. Oli aika likainen, kun on muutaman vuoden jo ollut.
Ihania löytöjä!
kutookutoo:kiitos!
Lähetä kommentti