Friday, July 31, 2020

Hesailua ja kotoilua

On ollut pitkä väli taas edellisestä postauksesta. Miltei viikko oltiin Hesassa. Tavattiin lasten perheitä, mm. juhlittiin yksiä synttäreitä. Ja vain oltiin.  Tämä neule on kesken ollut jonkun aikaa  eli torkkupeitto  sohvalle. Kerän loppuja toistaiseksi olen käyttänyt, mutta ei vielä riittävän kokoinen torkkupeitoksi. Vielä puuttuu aika lailla, neulon tätä harvakseltaan pääkaupungissa ollessani. On kyllä aina mukana muitakin neuleita, joita teen. Ehkä joskus valmistuu...


Käytiin taas Halosenniemessä pitkästä aikaa. Nyt katselin taulujen sijaan enemmän tiloja, uuneja ja maisemia. Komea on hirsirakennus. Ison ateljeen isot ikkunat kuvassa.


Pääsisäänkäynti isoon taloon, jossa kylläkin asui monta ihmistä. Perheessä oli 8 lasta ja piialla/piioilla oli oma huone . Lapsilla oli yhteinen, vanhimmalla tyttärellä oli oma pieni huone.


Huoneet on lämmitetty puilla, on sitä siinä ollut puiden kantamista. Itsekin muistan kyllästymiseen asti kantaneeni puita ja vettä kotona. Kaikissa huoneissa oli erilaiset tulisijat. Alla on ruokasalin tulisija, jossa luukuissa komeilee emakko ja pikkupossut.


Ruokasalin ikkunasta avautuu upea maisema Tuusulanjärvelle.


Halosenniemen alue on rauhoitettu luonnonsuojelualue. Tiedusteluihin vastaa Lääninhallitus. :) Mihinkähän sitä ottaisi yhteyttä, kun läänit lakkautettiin jo kymmenen vuotta sitten ,v. 2010. Nykyisin avit ja elyt hoitavat asioita.


Mitähän talon rouva Maija Halonen ajattelisi omasta puutarhastaan nykyisin? Puistelisi päätään ja tarttuisi toimeen. Vuohenputki-kasvusto voi hyvin . Hieman villiintynyt oli puutarha.;) Joskus vuosia sitten, kun käytiin puutarha oli hoidettu sentään. Silloin oli kuulemma joku työntekijä, joka hoiti myös puutarhaa.

Minusta näkymä oli surullinen ja tuli paha mieli. Puutarhat olivat elintärkeitä silloin ja jotenkin haluaisi , että ympäristöä hoidettaisiin. Pientä yritystä oli, mutta ei kummoinen lopputulos.


Fallkullassa käytiin yksi päivä lastenlasten kanssa. Kuvasin kukkia pääsääntöisesti, joku eläin eksyi kylläkin kuviin. Tämä yksi vihreä kukkapenkki oli kaunis, kuunliljoja ja heiniä. Amppelikukkakin oli vihreää ja valkoista.  Olihan niitä kuvia useampi, mutta ei nyt kaikkia.


Tällä viikolla on pakastettu vadelmia lapsenlapsen kanssa ja yksi päivä mietittiin vadelman "nimiä". Aika monella nimellä tätä marjaa kutsutaan. Jälkeenpäin kuulin vielä kaksi muunnosta: faarelma, vaarama.


Ei käyty vaan vadelmassa , vaan myös mustikassa torilla. Nyt on vattuja ja mustikoita jälkikasvullekin (ostettiin  useampi laatikko). Vanhoja tein mehuksi, kun sain siskolta paljon viime syksyn herukoita  viimeksi Satakunnassa käydessä. Teen sekamehua eli yleensä herukoita, raparperia, aroniaa,karviaista. Vattuja ja mustikkaa en raaski laita mehuun. Ekat viinimarjat jo kerättiin.



Ensi viikonlopun jälkeen siirrytään sitten kahden eläkeläisen huusholliin ja saattaa olla, että saan aikaiseksi neulepostauksen.

7 comments:

KristiinaS said...

Hienot marjasaaliit. Haloset ynnä muut on taas näkemättä. Fillarilla järven ympäri oli tarkoitus mennä mutta . . .
Porvoossa Runebergin puutarha on hyvin hoidettu. Pitäis tuollaiset museot velvoittaa hoitamaan puutarhat ja kasvimaat, onhan nekin perintöä.
Kotimaanmatkailu on nyt valttia.

Kutookutoo said...

Voi miten mukava marjasaalis! En olekaan koskaan hoksannut laittaa raparperia mehuun. Teetkö mehun maijalla?
Meilläpäin eli eteläpohjanmaalla olen kuullut harvakseltaan puhuttavan vaaramista, mutta se on sellainen nimi että hetken pitää miettiä mikäs marja se olikaan. Mutta kyllähän kun noita sinun purnukoita tutkistelee niin kaikki vadelmiksi tunnistaa :).

Iso Gnu said...

Kristiina:Kiitos! Pitäisi tosiaan edellyttää museoiden hoitavan ympäristöään. Tosiaan se Runebergin kotipiha on hoidettu ja samoin Ainola ( ainakin viimeksi käydessä). Puutarha oli taloudellinen asiakin silloin,oli pakko saada leivän lisää. Nyt vielä suuremmalla syyllä, kun suomalaiset ovat innostuneet puutarhoistaan koronan myötä. Muistaakseni se oli Prahassa, jossa talojen remontoinnin yhteydessä on lakisääteistä varata budjetista tietty osa aina julkisivun kunnostamiseen ja ylläpitoon.

KutooKutoo:Kiitos! Meillä menee mummin mehua aika lailla eli teen mehut lasten perheisiinkin. Kaikki mikä on ilmaista tai edullista käy mehuun. Siis raparperi, omenat ja aroniat ja ne tulee omasta pihasta ja ei siis maksa mitään. Viinimarjat eivät riitä, mutta siskon puskista riittää niitä minullekin. Yksi lapsenlapsista oli viikon meillä ja oli suuri apu pakastaessa. Oli kiva miettiä marjojen eri nimityksiä.

Matleena said...

Näyttääpä kivalta tuo peiton alku!
Halonen on minulla käymätön paikka, ehkä vielä joskus tulee sielläkin kierreltyä.
Meillä on vasta hillat (lakat) poimittu, suurin osa niistä pakastettukin, mutta osa nautittu. Meillä vietettiin esikoisen 50v-juhlaa viime viikolla ja tarjolla oli hillojakin. Hyvin tekivät kauppansa.

Iso Gnu said...

Matleena kiitos! Hillat tai äiti puhui muuraimista ostan tutulta myyjältä torilta. Ihanan makuinen marja! Kyllä niitä kelpaa nauttia.Mustikat ja vadelmat ja osa herukoista on jo pakastimessa.

Repu said...

Koko tuo Tuusulanjärven seutu on minulle käymätön. Taitaa olla liian lähellä.
Langanlopuista olisi kiva tehdä palapeittoa, mutta mihin sen laittais, kuka sen haluaisi...

Iso Gnu said...

Repu: kannattaa käydä ja kiertää järven ympärillä olevat nähtävyydet. Usein lähellä olevat tahtovat jäädä menemättä. Mulla on lapsenlapsista useampi halunnut ja joku ystävistä. Itselläni on jo yksi ja tämäkin on tulossa itselle.