keskiviikkona, kesäkuuta 02, 2021

Ei mitään valmista

Viikonlopun seutu vietettiin pääkaupunkiseudulla tavaten lasten perheitä. Kuvia kollaasissa kahdelta eri päiväkävelyltä ja kasvien, puiden nimeämisreissulta. On siitä hyötyä, että on ikää ja on nähnyt monia kasveja ja pensaita ja puita. Alhaalla oikealla kukan kohdalla tuli ongelma: en muistanut nimeä kukalle. Piti sanoa kuin yksi lapsenlapsista nelivuotiaana:" mä tiedän, mutta nyt en muista". Facebookissa ystävä auttoi heti: tulikellukka. Oikealla ylhäällä on Kristiinalta saadut palapelit, jotka ovat olleet lähes koko korona-ajan tulossa. Kiitos Kristiina todella virkistävästä kahvi- höpöttelyhetkestä!


Kotiin tultua oli pakko ottaa muutama kuva pihasta. Omenapuut on nyt valkoisenaan kukkia ja koristeomenapuussa pinkit kukat. Ekat terälehdet leijailevat jo nurmikolle. Mikkeli-rodo aloittaa myös kukintaansa. Valkoiset tulppaanit on sitkeitä kukkijoita.
Ensi kerralla valmiita sukkia sitten, kun olen päätellyt. Parit sukkaneuleet jäi Hesaan odottamaan neulomista joskus. 

Aurinkoisia ja ihania alkukesän päiviä!


 

8 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Kiva oli tavata. Jee, ja jutella niitä näitä ja asiaakin.

KristiinaS kirjoitti...

Onks noi raidalliset jotain neulegraffiteja vai mitä. Mun aivot ei nyt näe niissä mitään kasvia/kukkaa?

Matleena kirjoitti...

Ihanasti kukat siellä etelässä jo kukkivat, meillä vasta ensimmäiset.
Onpa muuten hyvin sanottu "mä tiedän, mutta nyt en muista". Minulle sellainen on hyvinkin tuttua. 🤣

Iso Gnu kirjoitti...

Koskelassa oli näitä neulegraffitteja yhden omakotitalon portissa ja puissa. Neulojana oli pakko ottaa kuva. Piti laittaa niistäkin tekstiä, mutta näköjään unohdin.

KristiinaS kirjoitti...

No hyvä etten nähnyt ihan omiani vaan graffiteja:) Ja onhan mulla sinistä lankaakin, ihan ostettu Katian pellavaa ja aloitin jo puseron niistä. Vaihtari sinisestä Puffalasta aloitin sukat. Eli nyt on keskeneräisiä neuleita mullakin!

Iso Gnu kirjoitti...

Matleena: Hesan ja Jyväskylän välillä ei suurta eroa. Nyt kun on näin lämpimät ilmat, niin omenapuiden kukinta menee minusta ihan liian nopeasti ohi. Suomi on pitkä maa ja monta eri kasvuvyöhykettä. Meillä Päijänne aiheuttaa että ollaan eri kasvuvyöhykkeessä kuin muuten tällä korkeudella.
Eikö olekin hyvä lause ja sitä joudun aina välillä käyttämään. Nimet katoavat kuten on aina kadonneet. Ystävä sanoi joskus, että hyvä on niin kauan kuin muistat oman nimesi. ;)

Kristiina: No tarttuva tauti se keskeneräiset. Mulla jäi Tukuwool-sukkaneule Hesaan ja toisen sukkaneuleen toinen kerä myös. Eilen oli pakko aloittaa uudet sukat.

Repu kirjoitti...

Hienoja kuvia. Minä en tiedä puutarhakasvien nimiä ollenkaan.

Iso Gnu kirjoitti...

Repu: kiitos! Vanhemmilla oli kaunis, iso , hyvin hoidettu piha ja äiti tiesi kaikki. Mä en kyllä tiedä kaikkea, mutta ainakin ne mitkä mun pihassa kasvaa. Aikoinaan yritin opetella aina, kun tötrmäsin uuteen.Luononkasvit muistaa paljolti koulusta, kun oli kerättävä kasveja. Uusia oppii pikku hiljaa.