Saturday, March 07, 2015

Palmusunnuntai mielessä

 Lankaako sitä aletaan syödä paremman puutteessa? Vai opetellaanko haarukkapitsiä? Näillä langoilla aloimme touhuta lapsenlapsen kanssa. Lapsi oli tosi kärsivällinen ja sinnikäs ja mummi saattoi sanoa ei niin kauniin sanan pienessä vastoinkäymisessä. Välillä syötiin ja ulkoiltiin ja taas jaksetiin touhuta. Haarukoita oli lopulta jo useampi, kun mummi solmumestarina oli vähäsen hidas.


Pikkutupsujahan niistä alkoi tulla ja aamupäivällä kävin ostamassa Novitan Rose- lankaa pari kerää. Minulla on jossain varaston perukoilla vastaavaa lankaa, mutta en vain löytänyt.


Ukki kävi hakemassa meille oksia. Pikku tupsuja valmistui melko vauhtia ja Teddyn keränlopusta alkoi tulla sinisiäkin mukaan. Siinä sitten sivussa keskusteltiin kaikesta mahdollisesta eskarin päiväjärjestyksestä kuolemaan ja hankittavasta repusta (loppukesällä) valokuvaukseen. Keskusteltiin myös v. -27 otetusta kuvasta, jossa isäni oli 2-v  ja miten ennen vanhaan laitettiin valokuviin risti pään päälle, jos oli kuollut. Ainoastaan isän isosiskot virkeinä, kunnioitetussa iässä ovat elossa tuosta valokuvasta. Me emme halua kumpikaan ristiä valokuviimme.

Tupsuja kertyi monen monta ja lankaakin kului n. 40 g.

Tässä tupsut valmiina oksissa. Tulen saamaan yhden oksan. Isomammakin soitti Länsirannikolta ja toivoi saavansa myös yhden oksan. Sen vien käydessämme. Kuva ei ole edukseen, mutta ihanat oksat ovat. Aikaakin meni, mutta oli tosi nautinto touhuta yhdessä. Meillä ei ollut yhtään tylsää, vaikka hän etukäteen sitä oli ajatellut.



LANKALAIHIS 2015 tilanteen päivitys 7.3.15
                                      ostettu lankaa  yhteensä 2100 g
                                      kulutus(blogattu) - 1296 g
                                      annettu: - 249 g (-84 g ja tänään 165g)

Siis olen nyt tällä hetkellä plussalla 555 g! Onneksi siellä on valmistumassa lähiaikoina kakis villatakkia ja muuta pienempää! Toivoa ei menetetä lankalaihiksen suhteen.

4 comments:

Susu said...

Tosi kivat oksat! Vähänkös nauratti tuo haarukkapitsi :)

Osakainen said...

Hienot oksat, hieno idea.

iso gnu said...

Kiitos molemmille kommentista! Mekin olimme 6-v lapsenlapseni kanssa tosi tyytyväisiä oksiin ja hän jaksoi ja jaksoi, vaikka mummi olisi voinut jo lopettaa.
Ohje oli kevään Ihana-lehdessä.Ei siis oma ohje. Oli näköjään jäänyt laittamatta postaukseen.

Susu: se olisi ollut sananmukaista haarukkapitsiä, jos se vain onnistuisi noilla välineillä. ;)

Paula said...

Hienoja oksia!