On se hankalaa tähän aikaan vuodesta, kun ei voi näyttää tekeillä olevia töitä. Salaisuuksien pitää säilyä vielä reilu pari kuukautta ja vasta sitten julkaista. He lukevat blogiani, jotka saavat jotakin itsetehtyä lahjaksi. Niin sitä vaan hyssytellään täällä ja jotain pientä välipala-työtä näytetään.
Eilen tein kummitytölleni (aikuiselle nuorelle naiselle) lapaset Isoveli Colorista 5,5 puikoilla ja sitä ei voi oikein tikuttamiseksi sanoa. Ne valmistuivat nopsasti erilaisten viikonlopun hommien keskellä ja telkkaria katsoessa. Ohje oli suoraan langan vyötteestä. Eipä paljon tarvinnut miettiä. Pari kertaa purin, kun telkkaria katsoessa hujahti liian monta kerrosta peukalokiilaa tai pituutta.
Ajelimme tänään Mikkeliin sukuloimaan ja viemään kukat ja kynttilät haudoille. Maisema oli uskomattoman pehmeän värinen. Utu peitti kaikki terävät ja silmiinpistävät värit. Näytti kuin koko luonto olisi kiedottu ihanan pehmeään harmaaseen shaaliin. Maisema oli todella rauhoittava. Takaisin ajellessa oli vielä hämärtyvä ilta. Muistelin kun lapsena isoisäni kanssa istuttiin kahden-istuttavassa keinutuolissa ja vietettiin "hämäränhyssyä". Jotenkin maisema ja tämä muisto teki levollisen, rauhallisen ja ajattoman olon.
5 kommenttia:
Ihana maisema! Mikkeliin? Olen sieltä kotoisin.
Minulle Etelä-Savo on rakas kotipaikka ja sydämeltäni olen savolainen. Mutta sen verran kipeitä muistoja siellä on, etten haikaile muuttavani takaisin, olen jo 17 vuotta asunut muualla. Kivaa täällä Keski-Suomessakin on :)
Kivat lapaset! Joululahjojen neulominen tosiaan koyhdyttaa bloggailua.. Maisema on kaunis.
Salaisuuksien pitäminen onkin yllättävän hankalaa. Onneksi kukaan ei tietääkseni tiedä blogistani ainakaan vielä, niin saan ihan rauhassa esitellä lahjakäsitöitäni. Sopii toivoa, että ainakin jouluun saakka vielä pysyn anonyymina. :)
Salaisuudet on vaikea pitää, varsinkin jos on useampi kohdehenkilö. Siis useampi lahjansaaja. Minulla on ainakin 3 tällä hetkellä. Pistellä pitäisi, mutta nyt on jostain syystä nuo babyn nutut iskeneet niin lujaa, että niitä vaan pitää tikuttaa. No, eiköhän se pistelykuume palaa aikanaan.
Lähetä kommentti