sunnuntaina, marraskuuta 18, 2012

Ettei tule turhaa riitaa

Näin joskus Sinivillan blogissa kuvan kettu-huivista. Nyt alkusyksystä halutti neuloa yhdelle lapsenlapsista huivi, muistin tuon huivin. Lankavarastoissani ei löytynyt sopivaa lankaa, mutta Jannessa oli kettumainen väri. Ostin ihan aluksi pari kerää kettumaisen ruskeanpunertavaa väriä ja yhden kerän  luonnonvalkoista Pikkulinnasta.

Ekaa tehdessä vanhin lapsenlapsi ihastui siihen ja halusi omakseen ja lupasin tehdä hänellekin. Vähän ajan kuluttua hän tuli luokseni ja sanoi, että voisitko mummi tehdä pikkuveljellekin, ettei tule riitaa turhaan. Niin hellyttävästä pyynnöstä mummi lupasi tehdä pikkuveljellekin, tosin pikkuveli ei ole vielä syntynytkään.


Hesassa neuloin toista huivia ja 3-v lapsenlapseni kyseli, että teetkö mummi sen minulle, minäkin haluaisin tuollaisen? No. lupasin hänellekin. Jonkin ajan kuluttua tämäkin pikku-neiti tuli kysymään, että voistko mummi tehdä samanlaisen hänen pikkuveljelleen. Tämä pikkuveli on sentään jo huhtikuussa syntynyt. Mummi lupasi tietenkin tehdä. 


Seuraavassa lapsen perheessä 2-v ihastui samoin kettuhuiviin (alunperin oli tarkoitus tehdä vain hänelle) ja nyt mummi ihan itse keksi luvata, että täälläkin huhtikuussa syntynyt pikkuveli saa kettuhuivin.


Kettuhuivit ovat olleet leikeissä jo mukana, vaikkei ole kuvattukaan kaiken maailman kiireiden takia. Välillä jo yksi huiveista oli kadonneena, mutta nyt kaikki olivat kasassa suurta kuvaustapahtumaa varten.



Nyt on siis aika antaa huivit serkussarjalle (viisi ja ihan lähiaikoina syntyvä kuudes), mummin kullannupuille.


Lanka : Janne, silmät ja kuono 7 V mustana
Puikot: 4 mm bambut
Malli: nähty kuva Sinivillan blogissa ja vanhaa huivin mallia hyväksi käyttäen tehty.
Aloitin neulomisen päästä kolmella silmukalla ja joka toisen kerroksen lopussa lisäsin ja lopuksi kolme kerrosta ilman lisäyksiä. Sitten neulotiin toinen ihan samanlainen vaalea kuono kappale ja jotka yhditettiin neulomalla molemmista silmukka kerrallaan yhteen ruskeanpunaisella. Neuloin suoraa kappaletta ainaoikein, kunnes sopivalla pituudella neuloin 2o,2n 7-9 cm matkan. Häntä muodostui neulomalla ainaoikein kuonon pituuden verran ja sitten vaalealla kaventaen joka toisen kerroksen lopussa. Viimeksi poimittiin korvia varten silmukat ja korvat neulotiin muutama kerros suoraa ja sen jälkeen kaventaen samoin joka toisen kerroksen lopussa. Lopuksi ompelin silmät mustalla langalla. Nappeja en viitsinyt laittaa, kun kaikki lapsenlapseni ovat niin pieniä vielä. Ihan lopuksi molempien kuonokappaleiden kärki ommeltiin mustalla langalla kuonon pääksi ja ei kun häntä vain pään läpi ja kettuhuivi on valmis lämittämään kaulaa.

Kulutus kaikkiin kuuteen oli 250 g.

11 kommenttia:

Jaana J kirjoitti...

Kivat huivit! Olet kyllä ihana mummi kun neulot lapsenlapsillesi.

Marleena kirjoitti...

Eikö olekin mukavaa olla mummi!!!!
Ihanat kettuhuivit.
Nappaanpa tuosta vinkin! :-)

famu kirjoitti...

Sinullahan syntyi oikein iso kettuperhe ja kaikki ovat jo löytäneet "kodinkin".Eikös olekin kiva tehdä oikein toivomusten mukaan.Pääsevät varmasti käyttöön!

Matleena kirjoitti...

Voi miten ihania kettuhuiveja! Ja kiva kun jaat ohjeenkin, jospa tämä isotätikin tuollaisen joskus tekisi.

ArmiL kirjoitti...

http://www.muumuru.com/tama-kettupuuhka-tehtiin-vahingoittamatta-yhtaan-kettua/#more-126

Tuosta osoitteesta löytyy vielä tarkemmat tiedot... joskus aikoinaan löysin tämän ohjeen eli mitä noita ihania kettu-huiveja olet sitten tehnyt. Aivan ihania! ja hyvä tarina!

intsu kirjoitti...

Kyllä onkin hurmaavia kettuhuiveja,ei ihme,että lapsoset ihastui:)

Sukkailija, ent. Kangaskasa kirjoitti...

Ihana tarina lapsenlapsista ja lisääntyvästä kettuperheestä :)

Anonyymi kirjoitti...

Onpas hauskan näköisiä :)

Susu kirjoitti...

Hieno kettuperhe sinulla ja mukava on omakin katraasi kun eivät ajattele vain itseään vaan myös muita perheenjäseniä.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Ihana! Tuo pitää kopsata.

MysteryKnitter kirjoitti...

Lovely fox scarves!