sunnuntaina, toukokuuta 16, 2021

Paljonko on liikaa?

On touhuttu kaikenlaista. Pihatyöt kutsuvat ja on ollut kaunistakin. On se jännä, että päivän aikana ei paljon ehdi tehdä. Kai sitä vanhemmiten hidastuu ja toisaalta ei ole pakko rehkiä koko aikaa. Ihan perushommat huushollissa vievät aikaa eli ruoanlaitto kaikkineen, pyykkihuolto ja siivous. Olen yrittänyt vähän käydä laatikoita ja kaappeja läpi pikku hiljaa. Näin eläkeläisenä nukkuu sen verran, kuin tarvii. Herätyskello ei herätä, jos ei  ole pakko lähteä jonnekin. Aamupalalla lehteä lukien kuluu aikaa. Just joku päivä mietittiin entisen naapurin kanssa, miten sitä aikanaan ehti työpäivän lisäksi monen monta muuta asiaa tehdä ja lasten kanssa oli monenlaista touhua. Nyt ei selviäisi. No onhan sitä tullut nelisenkymmentä vuotta ikää ja monenlaistakin sairautta, jotka verottavat osansa voimista.


Mulla on olohuoneen nojatuolin vieressä huopakassi, jossa on keskeneräisiä neuleita. Siis neuleita, jotka ovat aktiivissa vaiheessa eli edistyvät joten kuten mielialan ja tilanteen mukaan. Vähän se kassin sisältö vaihtuu viikottain. Nyt on kolmet sukat viimeistelyä vaille valmiit ja odottavat bloggausta. Tässä on kesken ylhäällä vasemmalla Hesan matkalla aloitettu ns. Etiopian nuttu ja oikealla myös Hesan matkalla aloitetut sukat.
Alarivissä vasemmalla on Tukuwool sockista aloitetut vihreät sukat, ohje oli viimeisessä Suuri Käsityö-lehdessä. Keskellä on jotkut kal-lapaset (Kehäkukka-?) , olisko ollut viime vuonna. Alhaalla oikealla on Mikkeli-lapaset peukkuja vaille. Ajattelin neuloa tänä vuonna muutamat maakunta-lapaset. Et-lehdessä on ohjeita.
Sitten on kesken neuleita, jotka nyt eivät ole juuri työn alla, mutta mielessä kuitenkin. Lisäksi on kaapin perukalla on neuleita kesken ja joita tuskin muistaa. Paljonko on liikaa? Ei kyllä mitenkään minua haittaa. Nyt en ole jaksanut neuloa esim villatakkia. 


 Paljonko on liikaa kakkuja? Äitienpäivänä tavattiin lasten perheitä ulkosalla/katoksen alla brunssilla. Kaiken suolaisen lisäksi oli kakkuja. Mansikka-kermakakku on lapsenlapsen tekemä. No, meitä oli paljon syömässä - maskien kanssa osin oltiin, turvavälein, ulkoilmassa . Oli tosi ihanaa tavata jälkikasvua. Osa oli lykännyt pituutta, osa oli vastaavasti menettänyt painoaan (lisäkseni - olivat aloittaneet juoksemisen. Pois se minusta).


Sain kortteja (osa itse tehtyjä), yhden lapsenlapsen piirtämän muotokuvan itsestäni, kukkia maljakkoon ja ruukkuruusuja (ovat jo kukkapenkissä), lahjakortteja kaksin kappalein eri puutarhaliikkeisiin sekä villasukat. Sukat on Niina Laitisen tämän vuoden äitienpäiväsukat lyhyellä varrella- ei siis polvipituiset. Illalla otin heti käyttöön ihanan lämpimät sukat. Jätin ne Hesaan odottamaan seuraavaa kertaa siellä. Lankavarastoani kevensin myös viemällä tyttärelle villalankoja (olen siis siivonnut välillä).

4 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Kullakin on kesken ja tekeillä sen verran kuin oma sielu sietää. Joillakin puoliso kontrolloi määrää, jopa lankaostoksiakin rajoittavat. Kun on lain suomia kaikenlaisia vapauksia niin voisiko olla myös käsityövapauksia? Siis ettei toiset puuttuisi ostoksiina ja keskeneräisiin ynnä muihin 'epäkohtiin'.
Mulla on vaan pari keskeneräistä, en oikein tiedä mitä aloittaisin jotta voisi jäädä keskenkin.
Sulla oli kiva äitienpäivä kakkuineen ja lahjoineen. Täällä ei ollut mitään, monta viikkoa sitten saadut 3 kuivattua saunavihtaa. Mitäs menin sanomaan, leikilläni, että nehän on sitten äitienpäiväkukat. Otti tosissaan. Ei korttia, ei kakkua, ei mitään . . .
Hmm, ohimennessäs oisit ne palapelit voinut napata, vaikk eihän niitä nyt kesällä kukaan jouda tekemään.
Neulomisiin!

Matleena kirjoitti...

Minä jaksan aina ihmetellä, miten sinulla pysyy mielessä nuo monet keskeneräiset, joita teet pikku hiljaa fiiliksen mukaan. Minä jos jätän jonkun odottamaan vuoroaan, niin se unohtuu melko varmasti kokonaan johonkin nurkkaan. 😅 Joskus käy jopa valmiiden kuvausta odottavien kanssa niin.

Ihanan äitienpäivän olet saanut viettää lastesi ja lastenlastesi kera. Kakkujakin monta ja kivat sukat! Kyllä meilläkin äitienpäivää vietettiin kukkien ja herkkujen kera, mutta vain kolmisin (tytär, mies ja minä) ja poika soitti vaikka oli lähettänyt kortin. Mutta aina aikuisten kesken tällaiset juhlat ovat vaisummat kuin jos olisi lapsenlapsia mukana. Ja niitähän ei ole meille suotu.

iso gnu kirjoitti...

Kristiina:onneksi mulla ei kukaan puutu tekemisiin tai ostamisiin. Äitini kylläkin joskus sanoi, etteikö mieheni hermostu, kun aina kudon? Ei hermostu, teen muutakin. Sitä paitsi äitini kutoi kaikki välit, kun istahti. Jälkikasvu lähinnä haluaa milloin mitäkin.
Olen huomannut saman, että kannattaa ola varuillaan, mitä sanoo.;)Sen sitten löytää edestään.
Palapelit seuraavalla kerralla sitten.Onhan niitä sadepäiviäkin.

Matleena:Osan kirjaan töistäsi muistin tueksi ja osan teen aina samalla kaavalla. On niin kiva kokeilla uutta.Projektit on pussukoissaan ja yhdestä aina muista sinut (sain joskus vuosia sitten sinulta).
Lapsenlapset tuovat väriä ja elämää. Näin se elämä menee, kaikilla ei ole samoin.

Repu kirjoitti...

Minä välillä mietin tuota jaksamista. Minulla oli isovanhempi-ikäiset kasvatusvanhemmat, joilla oli pieni maatila, jokunen lehmä, hevonen, kanoja, heinäyöitä, viljanpuintia ja sitten siihen mukaan perivuotias äksy tyttö. Enpä taitaisi itse jaksaa.