Paljonko on liikaa?

On touhuttu kaikenlaista. Pihatyöt kutsuvat ja on ollut kaunistakin. On se jännä, että päivän aikana ei paljon ehdi tehdä. Kai sitä vanhemmiten hidastuu ja toisaalta ei ole pakko rehkiä koko aikaa. Ihan perushommat huushollissa vievät aikaa eli ruoanlaitto kaikkineen, pyykkihuolto ja siivous. Olen yrittänyt vähän käydä laatikoita ja kaappeja läpi pikku hiljaa. Näin eläkeläisenä nukkuu sen verran, kuin tarvii. Herätyskello ei herätä, jos ei  ole pakko lähteä jonnekin. Aamupalalla lehteä lukien kuluu aikaa. Just joku päivä mietittiin entisen naapurin kanssa, miten sitä aikanaan ehti työpäivän lisäksi monen monta muuta asiaa tehdä ja lasten kanssa oli monenlaista touhua. Nyt ei selviäisi. No onhan sitä tullut nelisenkymmentä vuotta ikää ja monenlaistakin sairautta, jotka verottavat osansa voimista.

Mulla on olohuoneen nojatuolin vieressä huopakassi, jossa on keskeneräisiä neuleita. Siis neuleita, jotka ovat aktiivissa vaiheessa eli edistyvät joten kuten mielialan ja tilanteen mukaan. Vähän se kassin sisältö vaihtuu viikottain. Nyt on kolmet sukat viimeistelyä vaille valmiit ja odottavat bloggausta. Tässä on kesken ylhäällä vasemmalla Hesan matkalla aloitettu ns. Etiopian nuttu ja oikealla myös Hesan matkalla aloitetut sukat.

Alarivissä vasemmalla on Tukuwool sockista aloitetut vihreät sukat, ohje oli viimeisessä Suuri Käsityö-lehdessä. Keskellä on jotkut kal-lapaset (Kehäkukka-?) , olisko ollut viime vuonna. Alhaalla oikealla on Mikkeli-lapaset peukkuja vaille. Ajattelin neuloa tänä vuonna muutamat maakunta-lapaset. Et-lehdessä on ohjeita.

Sitten on kesken neuleita, jotka nyt eivät ole juuri työn alla, mutta mielessä kuitenkin. Lisäksi on kaapin perukalla on neuleita kesken ja joita tuskin muistaa. Paljonko on liikaa? Ei kyllä mitenkään minua haittaa. Nyt en ole jaksanut neuloa esim villatakkia. 

 Paljonko on liikaa kakkuja? Äitienpäivänä tavattiin lasten perheitä ulkosalla/katoksen alla brunssilla. Kaiken suolaisen lisäksi oli kakkuja. Mansikka-kermakakku on lapsenlapsen tekemä. No, meitä oli paljon syömässä - maskien kanssa osin oltiin, turvavälein, ulkoilmassa . Oli tosi ihanaa tavata jälkikasvua. Osa oli lykännyt pituutta, osa oli vastaavasti menettänyt painoaan (lisäkseni - olivat aloittaneet juoksemisen. Pois se minusta).

Sain kortteja (osa itse tehtyjä), yhden lapsenlapsen piirtämän muotokuvan itsestäni, kukkia maljakkoon ja ruukkuruusuja (ovat jo kukkapenkissä), lahjakortteja kaksin kappalein eri puutarhaliikkeisiin sekä villasukat. Sukat on Niina Laitisen tämän vuoden äitienpäiväsukat lyhyellä varrella- ei siis polvipituiset. Illalla otin heti käyttöön ihanan lämpimät sukat. Jätin ne Hesaan odottamaan seuraavaa kertaa siellä. Lankavarastoani kevensin myös viemällä tyttärelle villalankoja (olen siis siivonnut välillä).