Wednesday, February 21, 2018

Melkein kuin Iisakin kirkko


Vuonna yksi ja kaksi, ei vaan syksyllä 2016 aloitin neuletakin. Malli on Joji Locatellin Earnest cardigan. 
Takki on ensimmäinen, jonka olen neulonut ylhäältä alas. Sitä on neulottu pikku hiljaa. Monet asiat elämässä hidastivat neuleen edistymistä. Pientä takkuamista ja uuden opettelua on ollut. Neulekin ollut sen verran iso, etten ole kuljettanut sitä päivän matkoilla etelään, länteen tai pohjoiseen. Väri on luonnossa syvempi kaunis ruskea kuin kuvissa. Mutta tietysti ruskea ei ole kaikista kaunis. Yksi kummipojistani joskus kaukaisella 70-luvulla ihmetteli, miksi minulla on aina surkeita vaatteita. Onneksi tarkoitti kuitenkin ruskeita eikä mitenkään huonoja tai surkeita.


Muutama kuuden silmukan palmikko on väännetty niskaan, etukappaleiden reunaan ja keskelle selkää. Neljä palmikkoriviä kiertää edessä ja keskellä selässä. Kahden kerroksen helmineulettakin sai vahtia, ettei mennyt väärin. Yhtäkkiä katsoen en ainakaan huomaa isompia virheitä. 


Kuvauspäivä oli talven kylmimpiä päiviä. Vähän viileää oli, vaikka takki onkin lämmin. Näihin kuviin saatte tyytyä.


Lankana oli Cascade Yarns Heritage 150 Sock yarn (75 % merino superwash, 25 % nylon)  ja 3,5 mm puikot. Lähes tarkalleen puolikiloa kului lankaa, 501 g.









15 comments:

Marjaana said...

Wau! Kyllä on kannattanut palmikoita vääntää, tulos on upea. Värikin on minusta kauniin surkea. 😄

Matleena said...

Upea neuletakki! Palmikot ja helmineule antavat just sopivasti ilmettä. Kannatti siis ahkeroida kuin iisakin kirkkoa! :)
Katselin samalla nuo edeltävät postauksetkin, joissa on kasa villasukkia ja toinen lapasia ja kutkuttavan ihana arpajaisvoittokin. :)

Marja said...

Kaunis takki ja ihailen siksikin suoritustasi, koska en itse koskaan saisi tuollaista aikaiseksi yksinkertaisesti siksi, että inhoan niin paljon helmineuleen neulomista. Mutta tuollainen yksinkertainen, mutta siksikin kaunis perustakki pitäisi jokaisella olla, minullakin... :)

Kutookutoo said...

Ihana takki, olet tehnyt ison urakan. Ja mahtavaa että se on lämmikettä ihan itselle :).
Surkea oli ihan mainio käännös ruskeasta, enpä olisi heti arvannut. Vaikka omalla tyttärelläni menee jotkut sanat samalla tavoin solmuun. Yksi päivä piti miettiä mitä hän haluaa, kun halusi koria. Koiran hän halusi.

TeSa said...

Upea lopputulos. Palmikkotakit ovat haasteellisia ja aina vaan ihania.

iso gnu said...

Marjaana:Kiitos!Nyt olen tehnyt vaan kahden silmukan palmikkoa, josta selviän ilman apupuikkoa.

Matleena:kiitos! Itsekin ihastuin sekä palmikoihin ja helmineuleeseen. Kuvittelin helmineuletta voivani neuloa telkkaria katsoessa. Voin kertoa ettei onnistunut. Sukkia ja lapsia on sivussa valmsitunut ja usein olen ottanut uuden neuleen junamatkalle, ettei vaan kesken lopu. :)

Marja:Kiitos ihailusta! :) Vaatii sitkeyttä tai oikeamin sitä antaa olla keskeneräisiä ja välillä neuloo muutakin. Perusvillatakki on ihana. Käytän paljon villatakkeja. palelen aina ja ne helppo ottaa pois, kun tulee lämmin.

kutookutoo:Kiitos! Tuossa sitä itsekin ihailen ja valmistui sopivasti pakkasille.

TeSa:Kiitos!Palmikot on tosiaan ihania, mutta vähän hitaita vääntää.

Repu said...

Onpas hieno! Ja loistavaa, että jaksat aina loppuun. Minulla voisi jäädä ikuisiksi ajoiksi kesken.

iso gnu said...

Repu: Kiitos! En minä aina jaksa loppuun. :) On myös purettuja töitä ja ufoja (= unfinished objects)

Raijis said...

Hieno ja varmaan lämmin takki :)

iso gnu said...

Raijis: Kiitos! On ihanan lämmin.

famu said...

Tosi kaunis villatakki.Itse tekemällä saa just sellaisen kun haluaa.Voi kun jaksaisi vielä joskus kutoa noin isotöisen jutuun itselle.Taitaa olla haave vaan ja siksi jäädäkin.

iso gnu said...

famu: kiitos!

Hepsi said...

Upea takki ja varmasti lämmin!

iso gnu said...

Hepsi: kiitos ! On lämmin. En raaskinut ottaa Hesaan viikoksi, kun olin lapsenlapsia hoitamassa. Tänään uudistin Neulekerhossa.

MysteryKnitter said...

Tyrmäävän upea palmikkoneule!