sunnuntai, maaliskuuta 31, 2019

Huiveja x 3

Edellisellä Hesan matkalla tuli toiveita huiveista. Yksi hiihtolomalainen oli jo toivonut aiemmin  punakeltaisia sukkia ja niiden neulomisen mietin jättäväni syksyyn. Sitten Hesassa toinen lapsenlapsi toivoi  raitahuivia punaisella ja keltaisella. Pari päivää myöhemmin tuli ihan saman kuuloinen toive vielä yhdeltä lapsenlapselta. Kaikkien kolmen lempivärit eivät ole punainen ja keltainen. Ne ovat vain kuopus-lapsenlapsen lempivärejä. Pakko oli kysyä, miksi juuri nämä värit. Mummi kuuli esityksen HarryPotterin kirjoista ja niissä esiintyvistä hahmoista/henkilöistä ja väreistä.

Punainen ja keltainen kuuluvat Rohkelikkojen tuvan oppilaiden väreihin.  Eipä sitten muuta kuin neulomaan. Mietin aluksi ohutta lankaa, mutta kahden huivin neulomiseen liian työlästä. Mummi haluaa neuloa muutakin.(Ohuen langan pelon taustalla oli pelko useampienkin huivien neulomisesta. Muistissa viime talven pipojen neulominen. Kahdeksan samanlaista pipoa neuloin samanlaisin raidoituksin, mutta onneksi eri värein ). Netistä katselin huiveja ja ohjeita. Päädyin lopulta paksumpaan lankaan ja 1o,1n neuleeseen. Lankana oli Smart, koska siinä oli lähes oikean väriset punaiset ja keltaiset. Puikot olivat 4mm. Lanka on myös pehmeää ja miellyttävää.
Huivissa on vain 32 s ja 19 kerrosta samalla värillä ja vaihto. Tuli yhdeksän punaista ja kahdeksan keltaista raitaa. Päättelemistä oli taas kerran.  Leveys ja pituus oli ohjeistettu huivien saajilta. Hapsut sain tehtyä vasta tällä viikolla. Kulutus yhteensä oli 255 g.


Aiemmin neuloin vahtikoirallemme uuden huivin. Hiihtolomainen kehoittu neulomaan Borikselle uuden huivin, kun vanha oli niin kulunut ja värit haalistuneet. Vanhaa Rose mohairia vaaleanviolettina ja viininpunaista Seitsemän Veljeksen loppuja 4,5 mm puikoilla ja 15 silmukkaa kerroksella. Huivista niin pitkä kuin mohairlankaa riitti. Niin Boris sai uuden huivin, joak painoi 32 g.
Takapihalla on lunta, mutta etupihalla lähellä taloa aurinkoa on sulattanut lunta ja lumikellot heti työntävät kukkansa esiin. Ihania.

7 kommenttia:

Kutookutoo kirjoitti...

On hyvä välillä olla kaukaa viisas. Kuulostaa niin tutulta, tehdä muillekin :)

iso gnu kirjoitti...

kutookutoo: niin, on hyvä olla kaukaa viisas. En ole pohjalainen, mutta olen samaa mieltä, että viisaus asuu vanhoossa akoissa.:)

Matleena kirjoitti...

Onpa rohkelikkolapsenlapsesi saaneet hienot huivit! Voi teilläkö jo lumikellot kukkii. Me ollaan Äkäslompolossa täydessä talvessa, tosin iltapäivisin on jo täälläkin lämpöasteita.

Olifantti kirjoitti...

Ihania kukkia. Minä en ole vielä törmännyt missään mihinkään kukkiin. Kuljen ilmeisesti liian pimeillä poluilla.

iso gnu kirjoitti...

Matleena:Kiitos! Olivat tyytyväisiä , kun saivat huivinsa. oltiin muutaman päivän etelässä eli pääkaupungissa ja nyt vielä enemmän etupihalla lumikellot kukkivat.

Repu: lumikellot pilkistävät heti kun hiukankin tulee rakoa lumihankeen. Useiimmin näkee krookuksia ja helmilijoja, mutta ne tulevat myöhemmin. Siksi olen halunnut lumikellojakin pihaan, niin saadaan aikaisin kukkia.

punaPaula kirjoitti...

Hih, hetken luulin vahtikoiraa ihan eläväksi...

iso gnu kirjoitti...

Paula: Vuosia sitten näin yhden kenkäkaupan edessä tuon koiran ja muutana kerran ohi kuljettuani kävin liikkeessä. heillä oli myytävänä. Allergikkoperheen sopiva vahtikoira. Lapsenlapset koskevat kuonoon ohi kulkiessaan ja Boris nyökyttlee heille ystävälisesti.