Kohti pohjoista matkaavat tänään nämä joulunpunaiset villasukat. Lunta ei ole maassa, kuuraa on vähän sentään. Aurinko paistoi, vaikkakin vähän keltaisen kelmeänä! Värit kuitenkin ovat suhtkoht hyvät, ehkä hivenen liian kirkkaat.
Siinä on kasa kortteja huomiseksi Järjestöjen joulumessuille. Niitä on väkerretty tänään. Eilen tein joulupiparkakkutaikinan ja alkuun piimälimpputaikinan, joka tänään alustettiin loppuun. Aamulla leivoin piimälimput, jotka ehkä suurimmaksi osaksi jäävät itselleni. Länsisuomalaisena makeahko mausteinen piimälimppu maistuu ihanalta. Ulkonäkö ei vedä kylläkään vertoja äidin tekemälle, mutta maku on sama. Piparitkin ovat viittä vaille valmiit eli juoksen välillä katsomaan uunia, etteivät pala.
Pienessä lankapuodissa bongasin luvun 55555. Olin todella innoissani yleensä en osu tasaluvuille. Nyt tänään saapui iso ruskea kirjekuori postilaatikkoon. On juuri sopivasti vapaapäivä ja sain päivänvalolla kuvattua.
On ollut työmatkoja ja muuta kulkemista ja neuleet ovat kulkeneet mukana. Muutama on kesken kuten aina. Jotakin on sentään valmistunut. Pienet sukat ja lapaset myyjäisiin perusmallilla. Koko sukissa n. 20-21 ja lapasissa 110 cm.
Päämäärätietoisesti heti lähdimme kävelemään A-hallia vastapäivään tarkoituksena aika alkuvaiheessa päästä Angorinan(Catariinan) myyntipaikalle, jonka missasin jotenkin viime vuonna. Kaikki kuvassa olevat langat eivät ole minulle, mutta esittelemme ne molemmat Uhoavan Gnun kanssa. On tosi hankala pitää kirjaa omista langoista, kun ne välillä kulkevat Uhoavalle ja takaisin jne. Siis jompi kumpi tekee näistä jostakin eli tulosta seuraa lähivuosien aikana. Harmi, että näin talviaikaan pimeässä värit eivät pääse oikeuksiinsa, vaan menettävät salamavalossa syvyyttään. Mukana on vähän pörröistä koira-lammaslankaa, silkkivillalankaa, Angorilla silk-lankaa ja angora-lampaanvillalankaa. Kaikkein tärkeintä oli tavata Angorina kasvokkain ja vaihtaa muutama merkityksellinen sana ja muistellakin.
Vihreässä vyyhdissä keräsimme kassillisen lankoja sekä puikkoja. On linen Supersocken yksiväriset ovat minun lankojani. Lopuista osa on Uhoavan ja osa joko hänen tai minun. Puikot ovat kaikki vasta seuraavassa kuvassa.
Addit on ostettu Priiman myyntipisteestä. Sukkapuikot ja bambupyöröt Vihreästä Vyyhdistä. Tulomatkalla oli pakko aloittaa sukkaa ja kokeilin lyhyttä Addia- ei tuntunut oikein kivalta. Vanha tapa neuloa 5 sukkapuikolla on nopeampi.
Kaikenlaista muutakin tuli ostettua; joululahjoja, askartelutarpeita,korttitarvikkeita ja muitakin lahjoja. Automatkalla vieressä oli blogistaan tuttu bloggaaja. Olipa kiva nähdä kasvokkain.
Viime viikonloppuna oli joku tunti aikaa tehdä kortteja. Korttitalkoissa oli lisäkseni miniä. Taisi keskimmäisenkin luovuus olla vauhdissa, hänen korttejaan ei tosin ole kuvattu. Nyt se on myöhäistä korttien matkustettua muualle. Ensimmäisessä kuvassa on minun tekemiäni. Pitäisi tehdä lisää, ehkä ne alkuun riittävät. Ovat aika yksinkertaisia ja pelkistettyjä kortteja.
Miniä heittäytyi vääntämään rautalankaa (oikeasti jotakin pehmeämpää) ja tässä osa näytillä. Yhteensä kai meidän korttien määrä oli reippaasti yli puolen sataa.
Naisen sukat Austermanin step-langasta ovat olleet kauan puikoilla. Niitä on tikutettu eri matkoilla ja paikoissa. Lopulta eilen ne sain pääteltyä.
Tällainen patalappu löytyi Mikkelin kesäisellä lomasellani. Tapanani on, että pyörin Mikkelin keskustassa ja kierrän liikkeitä ja istun kahvilla ja nautin olostani. Ostan jos löytyy jotakin. Kesällä itse asiassa löysin joululahjoja ja lankoja.... Onneksi silmiin osui yksi malli, johon voisi kuluttaa kaikkia lankojaan. Patalappu löytyi keskustan joltakin kirpparilta. Se on aika värikäs ja pisti siksi kai kaiken keskellä silmään. Se laittoi myös tuumaamaan sen virkkaustapaa. Virkattu se oli, mutta miten? Pylväitä oli ja kiinteitä silmukoita... Lenkkipäästä oli lähdetty liikkeelle ja mutta miten edetty? Patalappu pyöri pestynä kotona ja välillä katselin sitä. Muistelin joskus vuosikymmeniä sitten nähneeni samanlaisen patalapun. En ole kuitenkaan virkkannut moista. En ehtinyt lähteä kokeilemaan, kun netissä surffatessa löytyi malli. Vasemmassa alakulmassa on kuva ja linkki piirrokseen.
Niin sitä virkkuukoukku alkoi suihkia. Olen nyt väliaikoina virkkaillut 7V jämälankojani patalapuiksi. Malli eli punavalkoinen ja eka patalappu näyttivät niin hauskoilta yhdessä, että päätin virkata lisää patalappu-perheeseen. On sitten mitä näyttää! ;)
Seitsemän veljestä jättiraitaa oli paljon jäljellä pikkusukkien jälkeen ja nämä sukat ovat kokoa 34 ja silmukoita oli 11 puikolla. Loppulangasta muotoutuu ihan muuta, josta joskus myöhemmin. Kahta samanlaista pientä sukkaakaan ei olisi saanut.
Lapaset löysivät tiensä perille tänään. Kuvia ja tekstiä löytyy lisää Villannen blogista. Olipa miettimistä ja kynnystä tehdä paljon neulovalle vaihtolapasia. Onneksi värit tuntuivat olevan samanlaiset kuin omat lempivärit eli ruskeaa. Maija-langasta löytyi ruskeita sävyjä. Halusin tehdä kahdella ruskealla: suklaanruskealla ja punaruskealla. Onneksi Villanne piti lapasista.
Lapasten kuvaaminen oli hankalaa -väri muuttuu kuvissa. Tässä kuvassa värit ovat ehkä lähellä oikeaa.
Lanka: Gjelstadin Maija ruskeana ja punaruskeana
Puikot: rakkaat 3 mm ruusupuut
Malli: Aili-lapaset Ullasta, ranne 1 n, 1o kiertäen (siistimpi)
Kulutus: 60 g
On ollut niin kiireitä, ettei paljon ole ehtinyt tehdä käsityörintamalla. Lapasvaihtolapaset lähtivät perjantaina postista eteenpäin ja toivottavasti Villanne saa omansa maanantaina. Esittelen ne ensi viikolla, kun vaihtoparini on saanut ne. Kulutuksen jo lisäsin blogiini. Sukkasato on ollut unohduksissa. Langaton lokakuu ei ole ollut unohduksissa. Lauantaina olin jo suuntaamassa auton nokkaa kohti Jyskän varastovalintaa, kun se ilmoitti 7 V-lankoja 2,90. Onneksi muistin, että eipä nyt hankita lisää lankoja tässä kuussa. Syyskuun lopussa sain lahjakortin Pikkulinnaan ja nekin on vielä ostamatta. Puolisoni oli ostanut synttärikseni lahjakortin. Uhoavalla Gnulla oli ollut sormensa pelissä, kuten arvelin. Sitten marraskuussa menen lankojen ostoon ja kohtahan sekin koittaa. Ensin pitäisi kyllä päättää mitä lankoja haluan. 
Toiset pienent sukat aloitin eilen illallla Stolbergia katsoessa ja tänään ne valmistuivat ja ihan pääteltyinäkin. Näitten pienten sukkien kohdalla puikkojen alituinen vaihtaminen sai ajattelemaan, että jospa opettelisi joskus sen pyöröillä neulomisen.
Rinsessa -kämmekkäät syntyivät Novitan Woolista, jonka voitin joskus aikaa sitten Muoriskan arpajaisista. Toinen kerä jäi vielä seuraavia kämmekkäitä tai muuta tarkoitusta varten. Esikoinen pitää kämmekkäistä ja toivoi toisiakin. Niin sitten aloin tikutella niitä elo-syyskuun vaihteessa. Ensin tuli liian pitkä kämmenosa, mutta senhän saa purettua. Peukalokiilat ja peukalot muokkasin ohjeesta, en jaksanut tehdä kuvioriviä keskelle. Kiila ja peukalo ovat nurjaa pelkästään. No, lopulta nämä valmistuivat tässä luvattujen ufojen talossa. Yksi lahja on kesken pahasti ja deadline pukkaa päälle. Kyllä Villanne ne lapasetkin tulevat vielä.
Lanka:Novitan Wool Malli: Ulla: Rinsessa kämmekkäät ja pipo Puikot: ruusupuut 3mm Kulutus: 45 g
Olipa rentouttava päivä mökillä syksyisessä kuulaassa ilmassa. Vapaa päivä oli mukava ja ansaittukin rankan ja työteliään viikon jälkeen. Parit sukat tuli viimeisteltyä. Kuvatkin sain otettua päivänvalossa Päijänteen rantamailla.
Kertut tuli tehtyä. Edelliset olivat opetteluversio joulun aikaan, kun äitini opetti meille Kerttu-tätini mallin. Itse en olisi jaksanut laittaa sitä paperille, onneksi Uhoava Gnu laittoi. 7V oli tarjouksessa Prismassa 3€/kerä eli 150 g. Väri on oikeasti kuitenkin vähän tummempi- ainakin mitä mun näyttöni näyttää.
Nämäkin valmistuivat, kun istuin kokouksessa kaksi päivää. Hyvää tikutettavaa luennoilla ja muilla päivillä: ei laskemista pahemmin, bambupuikot eivät kolise, tikutettavaa riittää ohuella langalla ja puikoilla ja perussukan osaa tehdä jo melkein silmät kiinni. Tämä lanka on tosi riittoisaa.
Lopulta valmistui kesäkassi. Virkkaus ei ole nopeata ja minun pitää tuijottaa työhön koko ajan. Päättelemistä riitti tässäkin kassissa. Novitan Tennesee on kaunis ja kiiltävä lanka, mutta helposti menee säikeille ja on siksi hankalaa virkata. Siinä se on nyt valmiina lopulta. Muita kasseja en nyt vähään aikaan virkkaa. Virkkaus ei oikein ole mun heiniä. Patalappuja vielä jaksaa virkata ja ikuisuusprojektiani eli langanjämistä torkkupeittoa, jonka aikataulu on vuosia,vuosikymmeniä.
Nämäkin sukat valmistuivat ohimennen kyläreissuilla ja automatkoilla. Eilen illalla lopulta sain pääteltyä. Sama vanha pitsimalli, sitä kun voi neuloa samalla kun katsoo telkkaria tai seurustelee. No, jonkun kerran pääsin purkamaan. Sukat todennäköisesti pääsevät myyjäisiin tai lahjaksi. Sukkapari numero 29/07.
Kaikenlaista on ehtinyt tehdä. On oltu mökillä ja uitu, kun vasta loppukesällä Päijänteen vesi alkoi olla lämmintä. Olen pyörähtänyt Lappeenrannassa ja ihaillut kaunista kaupunkia. Mikkelissä vietin pari päivää ja lomailin ja nautiskelin. Ehtihän sitä Hiirolaan Pirtin kehräämön tehtaanmyymälään. Meinasin katsoa netistä ajo-ohjeet, mutta sehän ei toiminut. Niin me tytöt päätettiin, että jos Hiirolaan osaa, niin Pirtin kehräämö osuu pakolla kohdalle. Sitä paitsi osaamme puhua ja kysyä. Ei tarvinnut kysyä, vaan suoraan pihaan osuimme. Meinasin saada hepulin; tuota ja tuota ja ei kun tuota. Lopputulos oli aika masentavan iso kasa ajatellen 10 %-tempausta. Mutta eihän minun tarvitsekaan siihen nyt tänä vuonna osallistua. Muuten kasa on ihana ja aikomuksena on tehdä tumppuja ja huovutettuja tossuja muun muassa.
Viikonloppuna vierailun ja vieraiden lomassa pitsisukkien loppulangat muotoutuivat lapsen sukiksi. Ensin Marianne-sukat (koko 26) ja Marianne-crush sukat pienempään jalkaan. Yhdet toisetkin sukat ovat päättelyä vaille valmiit. Eli olen ottanut ennakkolähdön Sukkasatoon. No, kyllä niitä sillloinkin ehtii.
Sukkia vaan lisää, samalla kun ostin harmaata, niin joulunpunainen halusi mukaan. Pitsisukat lahjaksi jollekin/hyväntekeväisyyteen.
Punaisen pariksi juuri sataneen lumenvalkoinen lanka tuli myös ruokakaupasta kotiin. Pitsisukissa valkoinen on kuin lumiset nietokset. tietenkin kuulen korvissani äitini äänen "VALKOSE SUKAT- nehä on ni epäkäytännöllise. Mite sä ny semmoset? Mene lankka hukka." Aivan ihanat ne, ja olkoon epäkäytännölliset.
Mitä neuloja tekee elokuun helteillä työstä päästyä?
Taas välipalasukat eli samaiset pitsisukat, joita olen tehnyt monet. Sukat ovat seurustelusukat eli mökillä on ollut vieraita ja silloin ei voi laskea kerroksia, miettiä kavennuksia, virkata ja siis yrittää saada ufoja valmiiksi. Nämä sukat valmistuvat siinä sivussa. Kuitenkin aika ajoin olen tehnyt kerroksen sitä ja tätä neuletta/virkkausta, mutta muuta valmista ei ole.
