
Tänään tulee blogini 1-vuotiaaksi. Se oli perjantai-ilta, kun
Uhoavan Gnun kanssa teimme tämän blogin. Olen päässyt alkuun helpolla, kun vieressä tai milloin tuhansien kilometrien päässä on ollut tekninen tuki. Monesta pälkähästä apu on auttanut. Kiitos tukeni, Uhoava Gnu!
Vuoden aikana on tästä on tullut ihan oikea harrastus ja ystäväpiiri. Paljon useampia vierailee blogissani, kuin kommenteista voi arvata. Kävijöitä on ollut pitkälti 25 000 laskurin mukaan ja toisen mukaan enemmän.Teitä lukijoita on ollut paljon, välillä tahtoo olla aralla mielellä, mitähän nyt kirjoittaisi. Tämä blogini on tarkoituksella sellainen, että kovin paljon en puhu muuusta kuin käsitöistäni. Itsellenikin oli yllätys vuoden lopussa, mitä kaikkea sitä näköjään aivan kuin sivussa tekee.Useimmiten työni ovat siirtyneet milloin kenellekin ja jonkun ajan kuluttua ei niitä enää muista. Käsityöt ovat usein hetken täyte tai ajankulua matkoilla tai telkkaria katsoessa lisätekemistä,ettei jouten istu. Käsitöitä en koe työksi, vaan käsillä tekeminen tuo selkeän vastapainon työlle näkyvyydessään.
Kakkua olkaa hyvä! Mielellään voisi kommentoida jotakin (miksi käy täällä? ihan jotain muuta?) ja näistä juhlahulinoista selvittyä suoritan arvonnan. Ehkä joskus puolivälissä viikkoa arvonta tapahtuisi? Voittaja saa jotain pientä, mitä nyt sitten keksin.

Lopuksi 5.5.06 postauksen runo, joka on edelleen nautittava runo
Helena Anhavan yhden lempirunoilijani runosta pätkä:....
"entä jos paljastan teille
että kutojanaisella on juopon sielu,
hän ei juo, hän kutoo.
Itselleenkö -ei- tai kenties sittenkin
vain itselleen,sille imaginaariselle
joka tahtoisi kääriä villaan
kaikkien maiden repalesielut,
juuri kuin Pussisen akka hän uskoo:
enemmän on lankaa kuin kylmää.
Kun masennus yllättää,
jalat vievät lankakauppaan,
jos raha ei riitä,
hän vain hypistelee ja nuuhkii
(ties vaikka söisi salaa)."