Syyskuun sukkia

Syyskuu on ollut llättävän lämmin ja monet kukat jaksavat kukkia pihalla; mm hortensiat, komeamaksaruoho, syyskaunosilmä, tarhaviinikärhö, äitienpäiväruusut ja kesäkukista vielä kosmoskukka ja kehäkukat. 

Olen neulonut lapsenlapsen neulepuseroa väliajat , kun olen omenia käsitellyt. On tehty omenahilloa, omenamehua, on syöty sellaisenaan, on tehty omenapiirakkaa ja omenapaistosta ja kokeilin omenavispipuuroakin. On viety naapureille, ystäville ja lasten perheille. Omenoita melkein tulee korvistakin ulos. On ollut todella hyvä omenavuosi viime vuoden vastapainoksi.  Sukkiakin pitää tehdä, kun joitakin sukkia on tilattu ja lastenlapsillekin on tulossa (kesken) sukkia joululahjaksi. Nämä miesten sukat on harmaasta ja mustasta 7 V-langasta raidoin. Koko on 41/42 ja lankaa kului 129 g.  

 Nallesta on nämä molemmat lasten sukat neulottu. Oranssista ja valkoisesta oli tulossa pupu-sukat. Ne olivat jääneet kesken. Purin alun ja broken seed-neuleella neuloin nämä sukat. Kokoa 33/34 ja lankaa kului 56 g. Toiset on mintun vihreästä ja Nalle Taika-langasta raidoittaen neulottu. Lankaa kului 49 g näihin 32 koon sukkiin.

 Tosiaan äitienpäiväruusuni aloittivat uudelleen kukinnan ja kaikki kolme ovat kukkineeet ja kukkivat vielä ja ilahduttavat minua

.

Keväällä ostettiin tarhaviiniköynnös  ja yllättävän runsaasti se kukkii jo eka vuonna.

Sukkia ja kukkia

Omenankukat ovat niin kauniita. Kohta kukinta on ohi. Ihailen niitä ulkona ja ikkunasta. Viime vuonna vain yksi puu kukki muutamin kukin. Tänä vuonna puut ovat valkoisten kukkien peitossa.

Toukokuun puolella valmistui parit sukat. Tässä on ekat valmistuneet eli kerän lopuista  7 V-lankaa miesten sukat. Koko on 43 ja lankaa kului 132 g.

Nämä sukat on olleet laukkuneuleena. Lankana on Super Soxx 4-fach ja väri oli muistaakseni Madrid. Neuloin 2,5 mm pyöröillä. Sukkien koko on 38 ja lankaa kului 70 g.

Koristeomenapuu kukkii pinkein kukin. Sekin on kukkinut runsaasti tänä vuonna.

Kielo on yksi lempikukistani. Muutama alku tuotiin kauan sitten miehen kotoa. Nyt kieloa on takapihalla ihan mukavasti.

Rotkolemmikki on kaunis. Pari vuotta se on ollut kukkapenkissäni. Osa taimista ei lähtenyt kasvuun. Kukat on kauniin siniset ja lehdetkin ovat kauniit.

Aikanaan olemme ostaneet kaksi rodoa, Mikkelin ja Mauritzin. Nyt siellä taas aloitellaan kukintaa. Nuput ovat vahvan pinkit ja kukatkin ensin ja sitten vaalenevat melkein valkoisiksi

Sammalleimua vanhempien vanhasta talosta otin joskus vuosikymmeniä sitten ja onneksi se on pysynyt hengissä. Näihin kukkiin loppuu tämä juttu. Koulukin loppuu viikonloppuna. 

Onnea ja menestystä kaikille uusille ylioppilaille, valmistuneille! Hyvää kesälomaa kaikille koululaisille ja opiskelijoille!

Keväthommia

Sitä on tullut kierreltyä pihaa useammankin kerran päivässä ja katsellut kaikenlaista. Kaikenlaista noussut jo esiin ja puhjennut kukkaan.

Kotoa tuotua sammalleimua on vielä vähän jäljellä ja nyt kukkivat kauniisti yhden kukkapenkin reunuskasvina.

Tarhakylmänkukka oli yksi äidin lempikukkia. Pakkohan minunkin oli hankkia tämä kevään kukkia.

Mulla on muutamassa kohdassa tulppaaneja, joita olen istutttanut 90-luvulla pihaan. Muutamat tulppaanit ovat olleet jotenkin pensaitten varjossa ja nyt kun pensaita on karsittu ja ovat alkaneet uudelleen kukkia. 

Toissapäivänä tein raparperipiirakan Dansukkerin ohjeella ja on syöty jo. Tänään oli vuorossa kevään ja kesän eka raparperikiisseli.

Raparperit on saaneet olla paikallaan, mutta muuta mullistusta on ollut. Perunaa ei enää voinut kasvattaa samalla paikalla kasvimaalla. Kitkeminen ei tahdo enää onnistua minulta jalkojeni takia. Perusteilla on mini-mansikkamaa, puolet on jo istutettu. Aino,Alvar ja Arto muuttivat vähän huonosta kasvupaikastaan muhevan mullan paikkaan. He ovat edelleen hyvin suojattuna rusakkoperheeltä. He ovat siis pensasmustikka-pensaita. Lavoissa on vähän perunaa, sipulia, yrttejä, salaattia, maa-artisokkaa. Vattuakin on lavassa, mutta se ryökäle leviää vähän sinne ja tänne. Näkyy tuossa osa marjapensaistakin.

 

Ajattelin joskus tehdä postauksen mun jaloista eri neulekuvissa, mutta kyllä niitä löytyy puutarhakuvistakin. Yleensä muokkaan ne pois kuvista. Kasvimaan laidalla on jostakin levinnyttä lemmikkiä, jonka kauniin sinistä väriä en saanut kuviin. Kyllä yksinäinen voikukka loistaa keltaisena kuitenkin. Mun vaaralliset kopio-crocsit helottaa vihreänä ja tänään totesin, että taitaa olla aika luopua niistä ja siirtyä turvallisempiin kenkiin. Muutaman kerran tasapaino oli pettää ja olin kaatua.

On neulottukin, muttei vieläkään valmista viimeistelyä myöten. Olen Instagramissa osallistumassa neulemaratoniin neulotuilla metreilläni. 

Ei mitään valmista

Viikonlopun seutu vietettiin pääkaupunkiseudulla tavaten lasten perheitä. Kuvia kollaasissa kahdelta eri päiväkävelyltä ja kasvien, puiden nimeämisreissulta. On siitä hyötyä, että on ikää ja on nähnyt monia kasveja ja pensaita ja puita. Alhaalla oikealla kukan kohdalla tuli ongelma: en muistanut nimeä kukalle. Piti sanoa kuin yksi lapsenlapsista nelivuotiaana:" mä tiedän, mutta nyt en muista". Facebookissa ystävä auttoi heti: tulikellukka. Oikealla ylhäällä on Kristiinalta saadut palapelit, jotka ovat olleet lähes koko korona-ajan tulossa. Kiitos Kristiina todella virkistävästä kahvi- höpöttelyhetkestä!

Kotiin tultua oli pakko ottaa muutama kuva pihasta. Omenapuut on nyt valkoisenaan kukkia ja koristeomenapuussa pinkit kukat. Ekat terälehdet leijailevat jo nurmikolle. Mikkeli-rodo aloittaa myös kukintaansa. Valkoiset tulppaanit on sitkeitä kukkijoita.

Ensi kerralla valmiita sukkia sitten, kun olen päätellyt. Parit sukkaneuleet jäi Hesaan odottamaan neulomista joskus. 

Aurinkoisia ja ihania alkukesän päiviä!

 

Vieraita ja muuta touhua

On ollut lasten perheitä lomalla lähellä ja ollaan oltu paljon yhdessä mökillä ja meillä. Piipahdettu läntisessä Suomessa. Mansikoita on pakastettu itselle ja lasten perheille. Tein mansikka-raparperimehuakin, kun sain mehumarjoja vähän halvemmalla. Puutarhassa pukkaa raparperia. Jossakin välissä olen vähän ehtinyt neuloa; sukkia ja näitä neuletakkeja. Kolmannen vartalo-osa uhkaavasti alkaa valmistua. Yksi hiha kuudesta tehty loppuun ja onhan tässä vielä aikaa koulun alkuun/syksyyn. Hihat on nopeita tuon vartalo-osan jälkeen. Näistä sitten joskus, kun valmistuvat kaikki.

Ostin Toivola-mkal ohjeen ja nyt sunnuntaina aloitin huivin ja ymmärsin lukemani taas kerran väärin.  Selkäkivulla ja särkylääkitykselläkin saattaa olla osansa asiassa.  Ei, kun vaan purkamaan ja uusi aloitus ohjeen mukaisesti ja kas se sujui. Otin varmaan 20 kuvaa ja väri ei ole oikea.

Kuvailin eilen pihassa puhelimella . Omenoita tulee aika vähän tänä vuonna. Viime vuonna tuli ihan kyllästymiseen asti.

Miniällä on viherpeukalokin ja sain taimia . Avomaankurkkua ei olekaan ollut vuosiin. Toinen taimi kuoli, mutta tässä on kurkkuja ihan riittävästi tulossa. Mun herkkua.

Samassa kasvusäkissä on kurkun lisäksi on kaksi pensastomaattia. Toiselle luokalle menevä lapsenlapsi valisti mua käydessään, ettei kurkkua ja tomaattia voi kasvattaa vierekkäin. No, hyvin kasvavat molemmat kasvusäkissä, jonka alla on vesisäiliö kastelua helpottamassa.

Sitten mun kukkia. Otettu läheltä kuvat, ettei näy niin edustuskelpoinen puutarhani. Yksi lempikukistani eli syyskaunosilmä. Se aloittelee kukintaansa ja jatkaa sitä pitkään. Pörriäiset ja perhoset tykkäävät tästä.

Iso poimulehti kasvaa yhdessä kukka-penkissä muurin ja kallion välissä. Vähän on riehaantunut. Penkki pääsee ensi keväänä käsittelyyn. Taustalla vähän näkyy saman väristä tarhatyräkkiä.

Mehikasveja on siellä täällä kuivissa paikoissa. Kalliota on takapihalla, ja vähän etupihallakin.
Maksaruohojakin on, mutta just nyt ei kuki.

Nyt tänään näytti krassi lehtikompostin edessä kasvaneen ja kukkivan enemmän kuin tässä kuvassa.

Sormivaleangervolla on valtavat lehdet ja se täyttää hyvin paikkansa. Jalkapallo vähän rytännyt lehtiä. Kukinto on vaatimaton.

Pihan muuttaja on päivänkakkara, joka muutta silloin tällöin koko kasvustonsa aina uuteen paikkaan. Tämä vuosi oli sellainen. Tämä on levinnyt jostain ihan muualta, luonnosta varmaan. Kallioimarre varmaankin. Etupihan yhteen penkkiin on ilmestynyt viime vuonna Kandan piisku, joka ei ole lempikasvi ja kaiketi vieraslajikin. Joutuu hävitettäväksi , kun uusitaan penkkiä.

Kuunliljoja on tuotu joskus naapurista ja viihtyvät hyvin takapihalla. Niitä on myös kompostin vieressä ja tavan kurpitsa osin piiloutuu niiden sekaan, mutta... Kaikki alkaneet kurpitsat joku on pihistänyt, siis syönyt kokonaan. Jänis? Orava? Seuraaville pitää kehittää joku suoja. Kesäkurpitsat ovat kasvaneet vauhdilla ja ne on jääneet omaan käyttöön.