Kukkia ja jotkut tulevat sukat

Lauantaina kävimme Hannosen puutarhalla Palokassa, josta saa hyvät kukat. Viime vuonna myöhästyin, kaikki loppuivat ennen toukokuun loppua. Nyt oli kukkia vielä aika lailla ja sain auton takakontin täyteen. Vielä aion mennä katsomaan muutaman kesäkukan.

Tärkein on aina talon etuterassin amppelikukat. Paikka on aurinkoinen ja kuuma. Parhaiten siinä ovat viihtyneet miljoonakellot ja väri pitää valita punatiiliseen taloon sopivaksi. Nyt tänä vuonna on valkoiset miljoonakellot.

Pihaa kiersin eilen ja katselin kaikkea, mitä olisi tehtävä. Odotellaan tässä vähän lämpimämpää ja mieluusti koivun kukinnan vähenemistä tai loppumista. Koivuallergia ja puutarha on vähän hankala yhdistelmä. Kuvassa kukkapenkin valkoisia vuokkoja. Hyvin leviävät penkissä, täytyy niitä vähän kurittaa. Muidenkin pitäisi päästä kasvamaan.

Sammaleimua on kukkapenkissäkin, mutta tämä on takapihan reunassa pienestä levittäytynyt. Taitaa tykätä siellä olla enemmän. Muutenkin olen huomannut, että kukat tahtovat kasvaa missä haluavat. Päivänkakkarani erityisesti on tehnyt erinäisiä siirtymiä kukkapenkissä toiseen.

Tarhakylmänkukista osa oli vielä kukassa, ei ihan kuvassa. Otin illalla kuvat ja kukat ei ole avoimia. Tämä oli äitini lempikukkia. 

Marjapensaat kukkivat hienosti. Jos tulisi lämmintä ja olisi pölyttäjiä enemmän. Aina voi toivoa.

Metsän laidan kielotkin kukkivat kohta. Kieloa on myös kukkapenkissä, aikoinaan muutama tuotiin anoppilasta. Sitä taitaa löytyä pihasta enmmänkin. Alkujaan 40 vuotta sitten kaikki oli tarkalleen oikeassa paikassa ja muuten hävitettiin. Nyt varmaan kaikissa kukkapenkeissä vilahtaa joku toiseen penkkiin istutettu kasvi. Saa olla. Juuri luin jostakin lehdestä perhoskukista ja-kasveista. Nokkonen on tärkeä perhosille. Pitäisköhän jättää kitkemättä vai tehdä nokkoviljelmä johonkin nurkkaan.

Tehdään täällä käsitöitäkin, kun ulkona ei paljon voi olla. Eilen illalla kasasin kesken olevia sukkia. Näistä on yhdet jo valmiit. Tällä viikolla yritän vielä saada parit muutkin valmiiksi.

 

Sukittaa

Neulon kyllä muutakin kuin sukkia. Sukkaneuleeseen on vain niin helppo tarttua lyhyessäkin välissä ja erilaisissa jutuissa/palavereissa, odotellessa ja telkkaria katsoessa.

Tällaisia kuvia olen usein lauantai-iltaisin julkaissut Instagramissa nimellä iso_gnu. Eli kuvassa on ne työt, mitä olen viikon aikana vienyt eteenpäin.  Tässäkin kuvassa on tyttären villatakki, josta puuttuu hihojen päättely ja nappilista. Hihat täytyy vielä mitata ennen päättelyä. Kuvassa on kahdet keskeneräiset sukat ja vähäinen alku Neulefestareiden huiviin, Hetkiä. 

Toukokuun jo valmistuneet sukat kuvassa. Pari paria sukkia valmistunee vielä, kun nyt pari päivää istun koulutuksessa ja vielä toukokuussa tulee automatkoja.

Mieten sukat Seitsemän veljestä langasta. 100 gramman kerästä ei saa paria, niin teen toisessta väristä raidat, kantapäät ja kärjet. Koko on reilu miesten koko, mutten muistanut mitata kotona. Olen siis muualla kuin kotona . Punnitsin sentään sukat ja otin lapun mukaani kalenterin väliin. Näihin  sukkiin kului 116 g.

Nämä palkkiraitasukat on samaa sarjaa kuin edellisisä postauksissa.  Neulottu 3,5 mm puikoilla. Lankaa kului 113 g. Nämäkin ovat varmaan kokoa 42/43. Mittailen kotona.

Novitan Seitsemän veljestä jättiraitaa on ollut tarjouksessa Prismassa parissa värissä. Tänään löytyi Hesasta vielä kolmaskin väri eli vihreäsävyinen. Isohko naisten koko ja lankaa kului 95 g.

 Zauberball on näissä lankana ja puikot 2,5 mm. Naisten koko on ja aluksi ajattelin itselleni. Tykkään oranssista, mutta katsotaan jääkö minulle. Lankaa kului 83 g. Näihin neljään pariin kului yhteensä 407 g.

Kuvasin sukkia siellä täällä lähes uinuvassa puutarhassamme. Koivuallergia ja keväinen puutarhanhoito on hankala yhdistelmä.

Kauniita keväisiä päiviä!

5.5.2006 -->

Eilen oli blogini synttäri, ihan 19 vuotta! Uskomattoman nopeasti vuodet ovat kuluneet. Paljon on tullut neulottua vuosien aikana ja varmaankin erilaiset trendit jotenkin näkyvät blogissanikin. Käsinvärjätyt langat, briossineuleet, huivit , mysteerineulonnat ja erilaiset yhdessä neulomiset (Sukkasato, Kesäyön hullutukset, joulukalenterineulonnat, festarihuivit, hyväntekeväisyysprojektit jne) ovat näkyneet, mutta punaisena lankana on kulkenut aina sukat. Olen neulonut usein aika perussukkia, mutta välillä innostunut muihinkin erilaisiin malleihin. Sukkia on päätynyt perheen, suvun, ystävien jalkoihin muuten vaan tai lahjaksi. Iso määrä on mennyt erilaisiin myyjäisiin lahjoitettuna tai muuten vaan hyväntekeväisyyteen.

Blogin myötä varsinkin alkuvaiheessa oli iso bloggaajien neuleverkosto ja sieltä on vanhoja tuttuja , vaikkakin moni on jäänyt pois. Edelleen blogit on mun lemppareita ja vlogit ei niinkään. Valitettavasti olen välillä laiska kommentoimaan. Instagram on nopea vilkaista, mutta ei sekään ole niin kiva. Vaikka itsekin olen instassa nimellä iso_gnu.  Blogini jatkuu, tosin harvemmin nykyisin.

Nyt ei ole neuleita, ovat keskeneräisiä. Mutta kyllä niitä taas kohta tulee.

Äitini puhui aina kangasvuokosta, joka oli hänestä niin kaunis ja ihana kukka. Koskaan en ollut nähnyt ja kurssitoverini muisti asian. Yhtenä koronakeväänä ajelimme hänen kanssaan katsomaan kukkaa Etelä-Savossa. Niin uskomattoman kaunis kukka. Kävelin rinnettä ympäriinsä ja ihailin.

Vielä kuva valkovuokoista, jotka olivat lapsuuteni maisemaan kuuluvia kukkia. Edelleen ne ovat ihania.

Helena Anhavan yhden lempirunoilijani runosta pätkä:

....
"entä jos paljastan teille
että kutojanaisella on juopon sielu,
hän ei juo, hän kutoo.
Itselleenkö -ei- tai kenties sittenkin
vain itselleen,
sille imaginaariselle
joka tahtoisi kääriä villaan
kaikkien maiden repalesielut,
juuri kuin Pussisen akka hän uskoo:
enemmän on lankaa kuin kylmää.
Kun masennus yllättää,
jalat vievät lankakauppaan,
jos raha ei riitä,
hän vain hypistelee ja nuuhkii
(ties vaikka söisi salaa)."

Tapaillaan blogissa edelleen! Kiitos teille kaikille, jotka seuraatte ja erityiskiitos kaikista kommenteista vuosien aikana!