Triolle Trio

 Tästä tämä alkoi neuletakkien neulominen lastenlapsille toukokuun 24.päivä tänä vuonna. Kolme nuorinta on syntynyt samana vuonna ja ovat alakoululaisia. Ikäero tasoittuu pikku hiljaa. Enää ei ole sama asia kuin alle vuoden ikäisenä. Serkukset ovat hyviä kavereita ja tulevat mainiosti toimeen keskenään ja ovatkin aika lailla yhdessä.

 Kesäkuussa toinenkin halusi samanlaisen neuletakin. Mummi kävi ostamassa langat sovitun värisinä ja aloitti neuleen ja juhannuksena oltiin jo tässä vaiheessa.

Kolmanteen neuleeseen ostin sitten langat juhannuksen jälkeen, Vaaleansinistä oli Titityyssä yksi kerä ja sitä olisi haluttu enemmän. Selasin nettikaupat ja yksi löytyi muualta ja mutta en sitten viitsinyt tilata yhtä 50 g.
Siinä ne ovat kaikki vaiheessa kesällä. Hitaalta tuntui, kun teki kaikkia yhtaikaa. Sitten tietenkin en päätellyt lankoja ennen. kuin olin neulonut kaikki valmiiksi. Useampana päivänä päättelin, välillä 10, 20 tai 30 lankaa kerralla. Loppui sekin homma vähitellen, kun useamman kerran istahti päättelemään kaikkiaan reilua 200 lankaa. Hidastihan se, että neuloin välillä muutaman sukkaparin ja aloitin Titityyn mysteerihuivin. Onhan sitä kesällä kaikenlaista touhua pihalla ja lasten perheitä tavattiin syksynkin ja tulevan talven edestä.

Eka neule oli farkunsinistä, viljankeltaista ja kitin väristä lankaa tasaraidoin. Napitkin on siniset, vaikka keltaisia pyydettiin. Mutta ei löytynyt sopivan sävyisiä nappeja keltaisina.

Seuraavassa oli sitten  tummaa roosaa, oranssia ja sitten tuota vaaleaa väriä en muista.

Kolmannessa oli  luonnonvalkoista, vaaleansinistä, vihreää ja sinistä. Näistäkään en muista tarkempia.Ei tullut heti kirjattua.

Neuletakkien ohje on Käsityökekkerit-blogin ilmaisohje Trio neuletakki. Koko n.134.

 Malli on hyvä, kun aloitetaan ylhäältä alas. Tarvittaessa on helppo neuloa pituutta lisää. Jätän jkv lankoja jemmaan itselleni, jos tarvetta ilmenee jatkaa neuleita. Kuvat on pääasiassa otettu eilen illalla sisällä, jotta sain aamulla aikaisin nämä lähtemään miniän mukana pääkaupunkiseudulle.  Nyt uusien neuleiden pariin ja lankaa tulikin ihan kiitettävästi ostettua maanantaina Titityystä. Eka lapsenlapsi on saanut jo neuleensa ja komea kiitoskuva tuli tyytyväisen näköiseltä kaverilta, Näihin lankaa kului yhteensä 858 g. Niin muuten kerroinko langan? Oli Sandnes Garnin Duo, jossa 55 % merinoa ja 45 % puuvillaa. Mukavan tuntuinen lanka.

Sukkia keskeneräisten keskellä

 Syyshortensia kukki komeasti tänä vuonna. Olen aina pitänyt tästä kasvista ja nyt ostin yhden uuden penkkiin tulleeseen tilaan. 

Tänään oli lämmintä ja istuin terassilla päättelemässä sukkia ja jatkoin aloittamaani junasukkaa. Toinen tästä parista on valmis.

Joskus vuosia sitten olen jossain mielenhäiriössä ostanut tätä lankaa. A) väri on ihan järkyttävä B) löysäkierteistä ja hankalaa neuloa. No, yhdet sukat sain aikaiseksi jollekin myyjäisiin/hyväntekeväisyyteen. Sukat on kokoa 33/34. Lanka oli Langin Jawohl ja 3 mm puikot. Kulutus oli 51 g. Loput lankakerästä menee lahjoituskassiin Anna- ja Toivo- nukkien tekijiöille,

 Kuopus kävi pari viikkoa sitten perheineen kylässä ja katsasti lankalaatikoitani. 300 g lähti hänelle ja itse aloitin 10-v pojalle sukkia 2,5 mm puikoilla tämän Regian hyvin marinoituneen langan. Koko on 36/37 ja lankaa kului 58 g. Sitten aloitin junasukat ja niihin kului 28 g. Ystävä kävi ostamassa yhdet junasukat ja huomasin varastojen olevan lähes nolla. Nyt pitänee niitä neuloa. Kahdelle järjestölle teen sukkia niin, että rahat menevät heille lyhentämättöminä.

Kinkku-paprikajuustopaistos ja punaherukka,vaniljakermarahka täytteellä make piirakka odottavat vierasta. Villatakit sitten ensi kerralla. Nyt on jo napitkin löydettu takkeihin ja viimeisestä puuttu hihojen resorit..

Pikavisiitti Porvoossa

Montakohan kertaa olen käynyt Porvoossa? Kaupunki viehähtää aina vaan.  Ajankohta oli valittu elokuulle monestakin syystä. Koulut olivat alkaneet ja monet paikat hiljenneet, kesä-heinäkuussa oli niin paljon muuta puuhaa. Nyt oli myös kokous Helsingissä ja samalle matkalle ympättiin muutakin.

Postimäen ulkomuseo-alue   oli vielä käymätön alue. Se oli suljettu jo ennen koulujen alkua. Eli rakennukset eivät olleet auki, eikä ollut opastusta. Hyvä kartta alueesta oli saatavilla ja mökkien luona oli hyvä selostus. Kyllä niilläkin pääsi sisälle mäkitupalaisten elämään. Alueella on siis tuvissaan asunut suutareita, kankureita,neulojia, olkitöiden tekijöitä ja en tiedä ketä kaikkia.

Mökeillä on ollut pikkupiha, jossa on ollut joku marjapensas, omenapuu ja kanoja ja muita eläimiä.

 

Alueen vanhin rakennus on vuonna 1760 rakennettu aitta-rakennus.

Tässä on asunut aikanaan sokeutunut nainen, joka eli sukkien neulomisella.

Savusaunakin löytyi alueelta.

                                                        Vanhan hirren kauneutta.

Vaaleanpunainen ei ole lempivärejäni. Mutta nämä syysleimukukat  vasten harmaata hirsitaloa olivat todella kauniit.

Tämä on kukka ,jonka nimeä en tiedä. Jännästi kukassa oli neljä terälehteä. Usein kukissa on enemmän.

Tämäkin  on vanhojen pihojen kukka Ukonhattu.

Suutarin tauvan ikkunasta sain kuvattua jyhkeän Singerin.

Saman talon tuvassa oli kangaspuut  ja pöydällä nypläystyyny.  Äitini nypläsi aikanaan ja samoin siskoni nyplää.

Vanha tukevatekoinen aura nurmella joutilaana. 

Sitten vielä Porvooseen, vanhaan kaupunkiin. Ranta-aitat ovat tuttu näky.

Tuomiokirkon mäen vanhan lehmuksen kauneutta.

  

Vielä lopuksi päivällinen ravintola Sinnessä. Saimme joululahjaksi lahjakortin ja nyt se on käytetty. Ruoka oli hyvää. Tilaa oli, oli torstai ja mentiin jo klo 17.00. Onneksi otin edes jälkiruoasta valokuva. Jos olisin ollut 10-v poika, niin olisin nuollut lautaseni.

Seuraavalla kerralla neuleita. Inhoan tätä uutta bloggeria. En osaa asetella kuvia ja kokoa osaan nyt jo muuttaa. Mutta en osaa vaihtaa takaisin vanhaan.

Ei valmista,Kenkäverosta kuvia

Viime viikolla käväistiin Mikkelissä , jossa en pitkään ole päässyt käymään. Aamupäivän vietimme Kenkäverossa. Ensin ihanat kakkukahvit  vanhan pappilan terassilla järvelle ja puistoon katsellen.

Navetan ylisillä on Pauliina Rundgrenin liiketilat. Yksistä korviksissa oli liimaus irronnut ja se  vaihdettiin. Uudet korvikset  ostin ja teetä vävylle ja kellon seinälle.

Kauniit kukka-asetelmat olivat navetan ylisen oven edessä. Kauniita kukkaruukkuja oli siellä ja täällä.

Humala kukki runsaasti. Olisi hyvä köynnöstävä kasvi näköesteeksi.

Puutarhassa on paljon pioneja, mutta niiden kukinta on jo ohi. Syysleimut hehkuivat ja piisku loisti keltaisena.

Kenkäveron pappila järven puolelta. Ihana kun upea vanha rakennus on kätössä ja kunnostettuna.

Punainen rakennus on nykyisin leipomo. Alueella on useampi rakennus, pari uutta. Toisessa on Taitoshopin myymälä kaikkine houkutuksineen. Nyt ostin vain tuliaiset sukulaisperheeseen.

Todella mahtava hortensia oli alhaalla lähellä rantaa. Kukinnot olivat melkein pään kokoisia.

Pörriäisiä oli paljon, erityisesti unikon kukat tuntuivat houkuttelevan niitä.

Käsienpesuaikka oli heti alueelle tullessa. Hienoa!

 

Elokuu vauhdissa

Kesä on kulunut nopeasti elokuuhun. On ollut vauhdikasta verrattuna kevään eristyksen hiljaisuuteen. Koulut alkavat jo tällä viikolla. Tässä on osa kesän jutuista kuvakoosteena ja selitys sille, ettei valmista ole neulerintamalla.

 Pikkupoikien neuletakit ovat vaiheessa vielä. Jotkut sukkaparit ovat valmistuneet viimeistelyä vaille ja paljon on kesken.  Kaikki lapset olivat keskisessä Suomessa mökkeilemässä. Keväällä ajoissa varasivat mökkiviikkonsa, kun ei voinut olla varma saadaanko tavata paljon muualla kuin ulkona. Viikko kerrallaan oli yhden lapsen perhe ja nautittiin yhdessäolossa ja touhuttiin monenlaista ja nautittiin toistemme seurasta. Yöt olimme omassa kodissa. Käytiin Porin seudulla kahdesti erilaisissa sukujuhlissa, tutustuttiin eri nähtävyyksiin koti-Suomessa. Ruokaa olen laittanut urakalla ja lastenlasten kasvun huomaa ainakin kulutetun ruoan määrässä. Marjoja on kerätty kotipihasta, ostettu torilta ja pakastettu kaikille ja syöty paljon. On hoidettu pihaakin ja uusi kukkapenkkikin tehtiin. Nyt tuo on jo eri näköinen, kukat ovat kasvaneet ja osa kukkii nyt. Reunuskukat istutan syksymmällä ja pääsee vähemmällä kastelulla. Kahvilla olen käynyt ystävien kanssa kaupungilla ja pihoillamme terasseilla. Vanhat marjat on keitetty mehuksi ja vielä toiveena olisi mansikka-raparperimehua. Neljä viikkoa olen kestänyt selkäkipua. Varpaiden kynnet tulivat tyttären käsittelyssä hoidetuiksi, kun oma selkä ei taipunut . Uusi läppäri on edelleen sisäänajo-vaiheessa, ja  useimmiten  naputtelen isommalla näytöllä, joka on yhdistetty läppäriin. Pitkään jo ehdin lukea kaikki ja kirjoitella kännykällä. Nyt näkee.

Eli hyvin monenlaista on mahtunut kesään ja hyvä niin. On tankattu läheisyyttä ja yhdessäoloa syksyä varten.

Hesailua ja kotoilua

On ollut pitkä väli taas edellisestä postauksesta. Miltei viikko oltiin Hesassa. Tavattiin lasten perheitä, mm. juhlittiin yksiä synttäreitä. Ja vain oltiin.  Tämä neule on kesken ollut jonkun aikaa  eli torkkupeitto  sohvalle. Kerän loppuja toistaiseksi olen käyttänyt, mutta ei vielä riittävän kokoinen torkkupeitoksi. Vielä puuttuu aika lailla, neulon tätä harvakseltaan pääkaupungissa ollessani. On kyllä aina mukana muitakin neuleita, joita teen. Ehkä joskus valmistuu...

Käytiin taas Halosenniemessä pitkästä aikaa. Nyt katselin taulujen sijaan enemmän tiloja, uuneja ja maisemia. Komea on hirsirakennus. Ison ateljeen isot ikkunat kuvassa.

Pääsisäänkäynti isoon taloon, jossa kylläkin asui monta ihmistä. Perheessä oli 8 lasta ja piialla/piioilla oli oma huone . Lapsilla oli yhteinen, vanhimmalla tyttärellä oli oma pieni huone.

Huoneet on lämmitetty puilla, on sitä siinä ollut puiden kantamista. Itsekin muistan kyllästymiseen asti kantaneeni puita ja vettä kotona. Kaikissa huoneissa oli erilaiset tulisijat. Alla on ruokasalin tulisija, jossa luukuissa komeilee emakko ja pikkupossut.

Ruokasalin ikkunasta avautuu upea maisema Tuusulanjärvelle.

Halosenniemen alue on rauhoitettu luonnonsuojelualue. Tiedusteluihin vastaa Lääninhallitus. :) Mihinkähän sitä ottaisi yhteyttä, kun läänit lakkautettiin jo kymmenen vuotta sitten ,v. 2010. Nykyisin avit ja elyt hoitavat asioita.

Mitähän talon rouva Maija Halonen ajattelisi omasta puutarhastaan nykyisin? Puistelisi päätään ja tarttuisi toimeen. Vuohenputki-kasvusto voi hyvin . Hieman villiintynyt oli puutarha.;) Joskus vuosia sitten, kun käytiin puutarha oli hoidettu sentään. Silloin oli kuulemma joku työntekijä, joka hoiti myös puutarhaa.

Minusta näkymä oli surullinen ja tuli paha mieli. Puutarhat olivat elintärkeitä silloin ja jotenkin haluaisi , että ympäristöä hoidettaisiin. Pientä yritystä oli, mutta ei kummoinen lopputulos.

Fallkullassa käytiin yksi päivä lastenlasten kanssa. Kuvasin kukkia pääsääntöisesti, joku eläin eksyi kylläkin kuviin. Tämä yksi vihreä kukkapenkki oli kaunis, kuunliljoja ja heiniä. Amppelikukkakin oli vihreää ja valkoista.  Olihan niitä kuvia useampi, mutta ei nyt kaikkia.

Tällä viikolla on pakastettu vadelmia lapsenlapsen kanssa ja yksi päivä mietittiin vadelman "nimiä". Aika monella nimellä tätä marjaa kutsutaan. Jälkeenpäin kuulin vielä kaksi muunnosta: faarelma, vaarama.

Ei käyty vaan vadelmassa , vaan myös mustikassa torilla. Nyt on vattuja ja mustikoita jälkikasvullekin (ostettiin  useampi laatikko). Vanhoja tein mehuksi, kun sain siskolta paljon viime syksyn herukoita  viimeksi Satakunnassa käydessä. Teen sekamehua eli yleensä herukoita, raparperia, aroniaa,karviaista. Vattuja ja mustikkaa en raaski laita mehuun. Ekat viinimarjat jo kerättiin.

Ensi viikonlopun jälkeen siirrytään sitten kahden eläkeläisen huusholliin ja saattaa olla, että saan aikaiseksi neulepostauksen.